Nukkapallo

Nukkapallo muutti uuteen osoitteeseen, bloggerin käyttö päättyy!

2007-05-18T23:55:00.000+03:00

Nukkapallo muutti siis toisaalle. Tämä on viimeinen postaus tänne Bloggeriin.

Löydät nukkapallon osoitteesta http://www.nukkapallo.net .

Huomaathan, että uudessa blogissani sinun täytyy luoda tunnus voidaksesi kommentoida. Se ei vie kauaa. Kommenttispammin ehkäisemiseksi vain rekisteröityneet käyttäjät voivat jättää kommentteja. Rekisteröitymistietoihin ei tarvitse sisällyttää mitään arkaluontoista, ja rekisteröityminen palvelee vain blogiin kommentoimista.

Siirsin kaikki vanhat postaukset sellaisinaan uuteen osoitteeseen, joten löydät ne halutessasi sieltä.

Tervetuloa!

Virheet

2007-05-03T02:12:00.000+03:00

Pitkästä aikaa mielenkiintoinen meemi, joten tavoistani poiketen osallistun.

*tuijottel*

Tuommoset vihreänruskeankukertavat nuo on. Oikein kirkkaassa valossa, värikalvon venyessä äärimmilleen, tulee reunoista esiin harmaampaa vihreää. Meemin löysin Lankakomerosta.

Mää kans!

2007-05-01T02:12:00.000+03:00

Voihan Baijerilaiset. Kuten KALiin postasinkin jo:

Viikkojen ajan seurailin ja kateellisena irkistä luin, katselin kuvia ja huokailin, että voi kun on kauniit sukat. Kauneimmat ikinä näkemäni. No, eihän tällä sisulla, hermoilla ja millään muullakaan ominaisuudella tuommosia näperretä. En mä ehtiskään, 1v ja 5v kakarat pitää kiireisenä. On muitakin töitä kesken. Ja mihin mä nyt tarttisin tommosia sukkia, mullahan on kunnolliset villasukat ja unisukatkin on. Eihän mulla ole noihin sopivaa lankaakaan. Enkä kyllä ainakaan mihinkään knit-a-longiin liity, en oo ikinä ennenkään ollu niistä kiinnostunut, siitähän tulee ryhmäpaineita ja vaikka mitä.

Vaan on ne niin kovin kauniit...

Sitten loppuivat tekosyyt kesken, ja aloitin eilen illalla. Lankana on luonnonvalkoinen Regia Silk, niitä harvoja jotka mun iholle sellasenaan sopii. 2,5mm puikoilla teen, jalka on suuri (siro 41) ja käsiala tiukkaa. Lisäyskerros oli meinaan tuskaista vääntöä. Ei mikään aivoton tv-neule...

Kuvaa etenemisestä laitan kun on jotain nähtävää. Tässä välillä on valmistunut juttuja Erittäin Salaiseen Projektiin, parit villavaippahousut, joista toiset onnistuneet ja toiset eivät todellakaan... Pitsihuivikuumekin iski. SNY2006-vaihdossa Maudilta saamani Wetterhoffin ihanainen herkullisen tummanvihreä Sivilla soljuu puikoilla Flower Basket Shawliksi.

Hoppua ja häslinkiä riittää silti. Vaihdoinpas työpaikkaa, aloitan kesäkuun alussa uudessa firmassa, ja Piiperoinen pääsee riemastuttamaan päiväkodin tätejä ehtiväisellä itsepäisellä olemisellaan. Autokouluunkin menin. Koti pitäisi laittaa kuntoon, vieläkin on pari mööpeliä hankkimatta ja niiden puutteesta johtuen osa tavaroista sekaisin ja missä sattuu.

Kohta selkenee...

Pökät ja piratismia

2007-03-01T11:47:00.000+02:00

Tuommoiset valmistui neiti 1v:lle eilen. Väsymyksestä tärisevin käsin kuvasta tuli ilman salamaa hieman epätarkka, mutta värit toistuvat paremmin. Eikä noita yksityiskohtia nyt pidä niin tarkkaan nähdäkään, niin sileänhienoa jälkeä mä en tee. Jotain kovin retrohenkistä noissa on, etenkin pimatsun päälle puettuna. Om mar ne makeet, eik näin o!

Malli: Oma, suuntaa katsottu useammastakin valmiista villahousuohjeesta
Lanka: Gjestal Maija, 180g meni yhteensä
Puikot: Addi 2, 5 ja 3 (tiivis neulos!)

Olin kuulemma taiteilijan muusa. Innoitus pääkallokuvioihin hänelle tuli, kun irvistelin iänikuisille tylsän feminiineille kauniille jutuille jossakin taannoisessa levottomassa neulemiitissä. En kyllä ymmärrä, miten joku voi osata tehdä millefiorina pääkallon näköisiä kuvioita, mutta niin vaan tämä taitaja senkin tekee. Pirates Ahoy! Nää on ihan helmiä.

Edit-tädiltä terveisiä - sain napattua villiksistä hiukan paremman kuvan ulkosalla:

Labasduu

2007-02-16T00:04:00.000+02:00

Tanssimme labasduu, labasduu, labasduu... eiks se näin mennyt? Vai muistaako joku päiväkotiaikojen leikin paremmin?

Lapasneuroosi iski, ja tulosta on tullut.

Termiitille yksinkertaiset peruslapaset paksusta vihreästä täysvillalangasta (Lana Grossa Avanti). Puikot 5mm addin bambut, malli perus/oma. Lankaa meni 45g hamsterikuun kulutukseen.

Piiperoiselle huovutin Tovesta pienet lapaset, yksivuotiaan käteen aika mainiot. Väri piti tosi hyvin, vaikka kolme kertaa piti pestä, että kunnolla huopui! Mallissa olisi korjattavaa, joten ovat hieman harjoituskappaleet vielä. Käyttökelpoiset kumminkin, ja Tove huopuu ihanan pehmoiseksi (taisin rakastua noita neuloessani, oi Tove ihanainen...)!

Nuo kourat eivät ole kylläkään omani vaan miehen lapiot.

Jo Sharp Silkroad Aranista (vaihteeksi) itselleni perusmallin lapaset vitosen puikoilla. Onnistuivat täydellisesti. Paksut ja lämpimät, eikä tätä rinsessahipiää kutita tuo lanka sitten lainkaan! Malli miellyttää tämän pukeutumis-nihilistin silmää runsaasti. Osallistun lankahamstereihin alablogi seiskassa, ja sinne kirjasin lapasten painoksi 70g.

Yksi vaaka-tilkkukin tuli tehtyä. Tuo V-malli on suosikki, siitä saa hauskoja kuvioita valmiiseen tilkkupeittoon. Sen verran tiukkaan neulottua ainaoikeaa, että sain uppoamaan jopa 40g tähänkin.

Nukkapallon residenssi on tällä hetkellä sairastupana. Ärhäkkä flunssa on saanut jopa villikko-Termiitin siihen kuntoon, että poika nukahti kesken illan sohvalle. Se on meillä niin ääriharvinaista - tuo muurahaispöksy ei tosiaan ole vahingossa nukahdellut kuin varmaan kaksi kertaa elämässään, patistella täytyy, jotta malttaa mennä unille. Pitihän se näky ikuistaa.

Ipanat potevat siis ankaraa räkätautia, joka onneksi ei ole kovasti kuumetta nostanut, mutta kylkiäisenä tuli inha silmätulehdus. Ja tämä sama kuvio ensin Termiitillä, sitten Piiperoisella, ja nyt mulla. Oli jokseenkin jännittävää herätä aamulla siihen, ettei silmiä saanut auki ilman väkivaltaa.

Neulominen sentään onnistuu vielä, ja puikoilla on villahousut lämmikkeeksi Piiperoiselle. Pirteää raitaa on tuloillaan, kun raidoitan keltaisella ja punaisella. Lanka on nyt ohuempaa laatua, Gjestal Maijaa, joten saapa nähdä, ehdinkö nuo väsäämään hamsterikuun loppuun mennessä.

P.S. Kyllä mä oikeesti muistan et se tanssittiin labaduu eikä labasduu. Jäi muuten siitäkin typerästä pakkopyörimisestä jokin trauma. Kaikkeen sitä viattomia tarhaikäisiä pakotetaankin.

Mustapäitä

2007-02-07T18:11:00.000+02:00

Tarvitsin pipon. Lankavaihdon kautta saatu ihanaisen pehmoinen Silkroad Aran pääsi puikoille ja valmista tuli viime yönä. Mutta:

En mä hallitse pipokavennuksia sittenkään. Siitä tuli liian suuri, vaikka jo kertaalleen purin päälaelta ja neuloin uusiksi. Mokoma lätsä putoaa silmille. No, miehelle on sopiva, ja tykkäsikin vielä. Onneks on samanlainen maku näissä pääasioissa, tykätään olla mustapäitä ilman kummempia krumeluureja...

Lanka: Jo Sharp Silkroad Aran, coal, 90g
Puikot: 5mm bambu Addi dpns
Malli: Oma pää, ehhehe

Sain pipon valmiiksi siis yöllä pikkutunneilla. Tiesin, että aamulla on kohtuullisen raikas ilma (oli sitten "vain" -25°C), ja pohdiskelin mihin laitan pipon, että mies sen varmasti löytää aamulla töihin lähtiessään. Tungin sen sitten miekkosen pilottitakin hihaan jemmaan. Päivällä mies viestitti töistä, että oli meinaan mainio, eikä voinut olla löytämättä, heh.

Täytyy varmaan neulaista itselleen samanlainen. Sit ollaan ukkosen kanssa piposamixii! Seuraavaks ostetaan samanlaiset tuulipuvut ja kävelysauvat!!

(Tai sitten ei!)

Ja takaisin...

2007-02-05T00:50:00.000+02:00

...asiaan, eli neulomiseen. Termiitti tarvitsi kunnon villasukkia. Puikoille pääsi vihreä Lana Grossan Avanti-lanka, ja Termiitti huomasi sukka-aloitukseni ja tuli määräilemään: "Tee niihin paljon mustia raitoja!"

Sukat olivat oikein mieleiset. Langat Lana Grossa Avanti vihreä (arkistojen aarteita) ja hiilenmusta Jo Sharp Silkroad Aran (85% villa, 10% silkki, 5% kashmir). Jälkimmäinen on.. ööh... hieman ylellinen valinta viisivuotiaan pojanrontin villasukkiin, mutta se oli ainoa paksu musta lanka, ja onpahan lämpöiset. Puikot: 5mm bambu Addi dpns. Ohje: Perusvillasukka, saksalainen vahvistettu kantapää. Resori on kierrettyä joustinta. Koko on Tuulan sivujen taulukon mukaan mitattuna noin numeroa 32-33.

Lankahamsterien grammatili tuli avattua, ja noita lankoja oli kyllä mukava neuloa. Tuosta mustasta Silkroad Aranista teen itselleni pipon, ja jos lankaa on riittävästi, myös lapaset.

Olen pitkään etsinyt lankaa, joka olisi muhkean paksu, lämmin ja silti niin pehmeä, ettei se kutittaisi. Tuo on sellainen. Tekokuidut eivät käy, siksi moni paksu lanka jää paitsioon. Tämän langan sekä Jaegerin camoväristä Baby Cashmerinoa sain vaihdossa Kristeliltä, jolle menivät sittenkin mulle mykiksi jääneet Debbie Bliss Alpaca Silk dk:t.

Lankavaihdot ovat kyllä herkullisinta vaihtotaloutta, mitä tiedän, eikä hamsterikuuhunkaan osallistuminen vesity. Zeskan kanssa olemme suorittaneet jo parikin lankavaihtoa, ja virnuilipa tuo, että mahtaakohan hänellä kohta ollakaan enää lankaa joka ei ois jo ollut mulla ensin... Tai toisinpäin?

715517

2007-02-03T22:31:00.000+02:00

Neulojilla on tissi-fe-tissi. Ainakin #neulonta-kanavalla.

Tissit esiin, Ullan K18-ekstrakin on ilmestynyt!

Ghostbusters

2007-01-28T02:21:00.000+02:00

Haamu, hähhää. Päivitin uuteen Bloggeriin, siis hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää. Valitettavasti. Haamupelottelua luvassa lähiaikoina lisää, jahka säädän tageja ja muuta sellaista.

Tai no enpäs sit malttanukaan jättää haamuksi. Pian tulee uutta, kunhan Tove-tumput pyörivät pesukoneessa ja Morjärv-villasta neulottu mallitilkku samaten. Saankohan nukenlapaset?

Syyhyttäisi sormia jo päästä neulomaan "uusia" lankoja. Tänään (tai siis eilen, kun kerran jo sunnuntain puolella ollaan tässä vaiheessa yötä) oli pienimuotoinen oikein mukava neulojamiitti, jossa suoritimme menestyksekkäitä lankavaihtoja. Gjestalin Maijaa sain 200g, 400g kuusenvihreää isoveljen paksuista mainiota merinovillalankaa, ja vaikka mitä kivaa. Kiitos osallistujille ja erityisesti kiitos emännöinnistä akka-70!

Ja lankahamstereihinkin on ilmoittauduttu!

Lankainventaario tehty

2007-01-20T03:39:00.000+02:00

Yritin inventoida ja siivota lankavarastoa tehokkaasti. Hmph, yritä siinä sitten tehdä jotain, kun yksivuotias osallistuu kaikkeen liiallisella uteliaisuudella, eikä pää kerro vielä ollenkaan, mihin kannattaa ryömiä tai kiivetä, eikä tuo voice controlkaan tuon ikäisellä vielä toimi.

Kertaalleen sain jo luetteloitua melkein loppuun asti kaikki, ja tietysti ipana luikahti jostain raosta pöydän alle, ja naksautti serverin & pöytäkoneen jatkojohdoista kaikkien koneiden sekä modeemin sähköt pois. Enkä tietenkään ollut tallentanut tiedostoa pitkään hetkeen. Piti ottaa tupakan mittainen hermojenkokoamistauko. Ja langat takaisin esille ja puolesta välistä uusiksi...

Piiperoisen suosiollisesta avustuksesta huolimatta sain punnittua kaikki langanluikerot, jotka kotikaaoksesta löysin. Mää kun luulin ettei niitä varmaan oo paljon kymmentä kiloa enempää, joo höpö höpö. Karvan verran vajaaksi jäi 23kg. Lankahamstrauslakko on enemmän kuin tarpeen tässä huushollissa.

Kultainen mieheni onneksi kunnioittaa harrastustani. Ei tästä muuten mitään tulisikaan. Älkää kysykö kummasta, harrastuksesta vaiko parisuhteesta. Ei varmaan kummastakaan, hahaa. Mies esim sattui bongaamaan toissapäivänä kitumarketin tarjouksen, josta mainitsi kotiin tultuaan, että eikös se ole halpaa jos seiskaveikka on 2,90e per 150g kerä? Joo, onhan se, mutta virnistin, että kamoon hei, EMMÄÄ TARVII, jos varastossa on jo 23 kiloa! Kilometrejä en sentään ruvennut laskemaan, mutta pitkälle sillä ariadnen langalla pääsisi...

No, onhan noista melkein neljä ja puoli kiloa ufoja. Muutama isompi ja painavampi työ, joita en millään haluais lähteä purkamaan, mutta mistä sais energiaa viimeistellä... suurin osa kun on vain viimeistelyjä vaille. Pari pienempää on myös, joista voisi kyllä suosiolla ottaa langat parempaan käyttöön.

No, lankahamsterikuukautta odotellaan jo.

Minirinkeleitä

2007-01-17T03:26:00.000+02:00

Piiperoinen sai uudet Mini ringel -tuplalapaset. Hyppäsivät kiireellisyyslistalla ensimmäisiksi, kun edelliset alkoivat olla pienet.

Linssilude änkesi itsekin kuvaan... Mainiota tuo Regian Mini ringel Rio -raitalanka, herkullisia raitoja tuli. Aluslapanen on valkoista Regia Silkiä, kuten edellisissäkin vastaavissa. Puikot addin 2,5mm alumiinit, lankaa meni yhteensä n. 50g. Mokomia pieniä lapasia neuloin ehkä puikollisen kerrallaan, kun taas jo piti kiiruhtaa jonnekin. Viikko meni että sain valmiiksi. Nyt sitten onkin taas sellainen olo, että apua, mitä mä nyt neulon, kun työ valmistui!

Muuten onkin taas ollut neulehiljaista. Ufoja ryömii esiin, kun inventoin lankavarastoni, ja niitä olis varmaan hyvä yrittää saattaa valmiiksi. Paitsi että pian alkaa lankahamsterikuukausi. Vielä ehtisi tilata jostakin lisää lankaa sitä odotellessa...!

Pukahdus

2007-01-08T02:03:00.000+02:00

Hiljaista on blogissa pitänyt, en ole ehtinyt puhumaan en pukahtamaan, ennen kuin nyt vasta. Siihen on kylläkin varsin hyvät syyt. Tämä postaus kannattaa skipata jos ainoastaan neule- ja käsityöaiheiset jutut kiinnostavat, olipahan vain pakko purkaa sydämeltä muutaman viime viikon rumba jonnekin...

Nukkapalloperhe änki ja tunki raivopäisesti kotia pakettiin joulunalusviikolla. Onneksi mikään aika ei ole tarpeeksi kun pikkulapsiperhe muuttopakkaa. Etenkin, kun viisivuotias juoksuttaa kaiken aikaa jotakin tarviten, ja yksivuotias purkaa ja levittää kaiken mitä juuri on ehditty kasata tai pakata, ja kaivelee esiin ilmestyneitä tavaroita, joihin ei suinkaan saisi koskea. Hermoista oli jäljellä pian enää riekaleita.

Ja se sama ihmetys nousi mieleen kuin niin monella muullakin tässä kohtaa: Miten voi yhdessä muutaman ihmisen asunnossa olla niin paljon roinaa, ja etenkin kaikenlaista ajelehtivaa Sälää! Tällainen Sälä on luonteeltaan pientä tai vähän suurempaa tavaraa, jonka sijoituspaikkaa ei millään keksi, saati sitä, mihin se olisi järkevää luokitella pakkaamisen kannalta. Poiskaan ei voi heittää, koska tavaraa joko tarvitaan vähän väliä, se on jokin kerran viidessä vuodessa tarvittava välttämätön varaosa, taikka se on muuten sellainen jota käytetään takuullavieläjoskusjoohan!

Aattoaamuna startattiin hässäkän keskeltä pois joulunviettoon. Ajeltiin vanhan sukutilan tunnelmallisiin maisemiin Kymenlaaksoon, ja vaikkei lunta ollutkaan, oli ihanaa. Hiljenneen maatilan eloisaksi muuttuneessa päärakennuksessa tuoksui kuusi ison salin nurkassa, ja äitini, veljeni ja hänen vaimonsa olivat laittaneet jouluruuat viimeisen päälle. Yhdessä päätimme tänä vuonna jättää tipattoman joulupöydän perinteen vihdoin pois, ja olutta ja viiniä kulutimme mukavasti. Sillä taisi olla osuutta siihen, että me "lapset" sitten hoilasimme iloisena sekakuorona riemukkaasti joululauluja myöhemmin illalla - veljieni kiistellessä kumpi säestää kitaralla.

Ja sain kuin sainkin neuleita tehtyä joululahjoiksi. Silviasta konepitsineulottu huivi oli veljen vaimon lahja, ja veljelle neuloin tummanvihreästä moniraita-seiskaveikasta perusvillasukat. Kesken ne vielä lahjojen jaon aikaan olivat, mutta toista sovitti siinä ja koko todettiin täydelliseksi, ja yöllä neuloin toisenkin loppuun. Parempi myöhään kuin aikaisin, eikös näin?

Tapaninpäivänä lähdettiin, ja koukattiin koipallon luona ahtamassa lisää mainiota jouluruokaa, kiitoksia! Kotona odotti kaaos ja kiireinen pakkaaminen. Appi ja anoppi tulivat avuksi keskiviikkona, toivat kaapin täyteen ruokaa, ja anoppi tiskasi ehkä keskikokoisen himalajan verran astioita. Täytyypä taas kehua, että on se sitten mainio persoona tuo anoppi, mulla on käynyt tuuri kun ei ole perinteisiä anoppituskia valitella!

Torstaiaamuna kolmen tunnin unien jälkeen herätys, ja tunnin sisällä oksentelivat sekä Mies että Piiperoinen. Epätoivoisen pakkaamisen keskellä se oli jokseenkin vähällä lannistaa rohkeuden multakin. Muuttoauto saapui hetken päästä ajallaan aamukahdeksalta, ja voi vain kehua Kuljetus Reeniä: varsin rivakasti hoitui, ja hyvää palvelua saimme! Veivät mööpelit ja nyssäkät paikoilleen, jos vähänkin oli merkitty mihin niiden oli määrä tulla, ja lisäohjeitakin kävivät vähän väliä kyselemässä, jotta mihinkäs tuo sohva laitetaan ym. Pesutorninkin meinasivat mokomat asentaa paikoilleen, kunnes sanoin että olkaasnythei, ei ole edes vatupassia vaaittamiseen vielä...

Suurin murheenkryyni oli edellisen asunnon siivoaminen, yksivuotiaan kanssa ei ihmeisiin pysty. Lauantain aamuyönä aloitin itse oksentelun, ja kävinkin sitten hieman rajummin taudin läpi. Sunnuntai-iltanakaan en pystynyt vielä juuri mihinkään, samoin maanantai meni hoiperrellessa. Neljäntenä päivänä vasta elämä voitti kunnolla.

Vuoden ensimmäisenä päivänä saimme vihdoin edes jotenkin siivottua riittävästi edellistä asuntoa, ja jätimme se lopullisesti taaksemme ja veimme avaimen pois. Vilkutimme talolle hyvästit ja virnimme, että me emme tule tänne enää KOSKAAN, hähä! Niin ihanaa oli päästä isompaan, ja kerrostalosta pois uuteen kotiin!

No, ehdimme jopa yhden päivän hengähtää uuden kodin kaaoksen keskellä ja saada muutaman tavaran kaappiin, kun seuraavana päivänä Termiitin tarhasta soitettiin: poika oksentaa kuin putous. Mies singahti töistä hakemaan, ja koko automatka meni hyvin, Termiitti vakuutteli kysellessä: "Ei oo paha olo", kunnes vihoviimeisessä risteyksessä yhtäkkiä puhalsi oikein kunnolla.

No, nyt Mieskin sitten tietää, että oksutautiselle lapselle laitetaan vati/ämpäri suoraan naaman eteen syliin, jottei mene ohi, sillä lapsilla ei ole vielä minkään valtakunnan kykyä ennakoida milloin oksu tulee. Auton lattialla olleeseen vatiin meni ehkä vähän, muutoin sitten pestiinkin saman tien Termiitin toppahaalari, korokeistuimen päällinen, auton lattiaverhoilua, auton penkki ja niin edelleen...

Termiitti reppana hehkui kuumeessa sen päivän, eikä vesitilkkakaan meinannut pysyä sisällä. Harvoin tuota villikkoa näkee niin hievahtamatta ja hiljaa paikallaan. Onneksi tauti oli luokkaa pikaversio, ja pääsimme jälleen kaikki elävien kirjoihin loppuviikosta.

Nyt on sitten uudet maisemat, joskin muuttokaaoksen purkaminen on saanut huolella väistyä kun oksutauti iski parhaalla mahdollisella hetkellä. Paljon pyörii vielä nurkissa säkkejä ja muuttolaatikkopusseja. Joulupäivän jälkeen en ollut koskenut lankoihin lainkaan, enkä välillä edes tiennyt missä ne olivat. Eilen en enää kestänyt, vaan etsin lankasäkit.

Niin, langat veivät siis kaksi jätesäkillistä sekä 70l muovilaatikon. Toisaalla vihjailtiin, että piakkoin alkaisi taas Lankahamsteri-kuukausi. Kyllä, mukana ollaan, todellakin! Eipä lopu materiaali kesken. Paitsi että tuo varasto pitäisi uskaltaa punnita. Hui.

Nyt vihdoin pääsi neule puikoille, ja mieli rauhoittui. Teen uusia isompia tuplakerroslapasia Piiperoiselle. Mokoma on taas kehdannut kasvaa, ja edelliset alkavat olla pienet. Hmph. Saan uhrattua ehkä 50g lankaa noihin, voi mikä saavutus. Tätä menoa lankavarastoni riittää noin vuoteen 2038 asti. Apuva.

Ugh. Seuraava pukahdus, kun on taas jotakin neulottua näytettävänä. Yllä kuvattujen tapahtumien jälkeen en uskalla luvata enää yhtään mitään siitä, meneekö siihen tällä kertaa päivä vai viikko vai kuukausi...

Mää päivittäsin plokia ny

2006-12-06T01:11:00.000+02:00

SNY-vaihto on ohi, ja jänskää oli, kiitos Kristel! Mun pariksi ilmoittautui marraskuun loppupuolella Maud, jolta tuli viimeisessä paketissa mainio kirja! Ihania yllätyksiä on tullut, kiitos Maud!

Itse ylläröin Kahden kerroksen väkeä -blogin Teresalle, ja näytti ilahtuneen paketeistaan kovasti hänkin. Oli tosi mukavaa saada pähkäillä millä kanssaneulojaa ilahduttaisi, ja vielä mukavampaa nähdä "uhrin" blogista, ettei ihan metsään ollut valintojensa kanssa mennyt.

Neuleasiat ovat olleet jälleen hieman sivussa, kun tulevan muuton ynnä muiden hoidettavien asioiden kanssa on edelleen kädet täynnä. Joulun välipäivinä pitäis saada roudattua kaikki uuteen kotiin, kaaosta odotettavissa siis. Ja mulle kulttuurishokki tiedossa: Tähän ikään asti jokainen mun osoitteen postinumero on alkanut nollanolla, eli umpihelsinginjuntti olen, ja nyt ollaan sit asettumassa kehäkolmosen ulkopuolelle n. 12 tuhannen asukkaan kuntaan...

Sanovat, että elämässä täytyy ottaa riskejä ja repäistä. Tähän mennessä ei tunnu sen kummemmalta tuonne muuttaa, mutta saapa nähdä millaisia yllätyksiä pienessä kunnassa asuminen tuo Helsingin palveluihin tottuneelle.

Riskejä on otettava. Heitin siis SNY-Maudin lähettämästä Regia Bamboosta neulotut unisukkani pokkana 60 asteen kirjopyykkiin ja sen jälkeen hullunrohkeana kuivausrumpuun. Arvatkaa mitä kävi?

No: ei juuri mitään. Neulos aavistuksen tiivistyi, saattoi myös hiukan menettää kiiltoaan, mutta siinä se. Eivät kutistuneet, eikä langan villaosuus huopunut erityisemmin, väritkin pitivät. Kyllä nuo saksalaiset sukkalankainsinöörit osaavat, vaikka värit toisinaan ovatkin kuin krapula-aamun technicolor-haukotuksista. Tuossa Regia Bamboossa onneksi ei.

Neuloin muunmuassa Fortissima Sockan Mexico Yucatan -väristä perusvillasukat itselleni, ja on sekin väri kyllä niin kissanoksennusta valmiissa sukassa, että ohhoh. Mutta lämpöiset ja mukavat sukat silti, aivan sama miltä näyttävät. Vaikka tekikin mieli ilmoittaa ne johonkin lähimpään Miss Rumasukka -kisaan.

Fuskasin ja neuloin parissa päivässä pitsihuivin. Nimittäin neulekoneella. Ihanainen tummanvihreä Wetterhoffin Silvia taipui kapeaksi huiviksi, ja virkkasin reunoihin pylväskaaria, kun ne olivat ainoat jotka siihen luontevasti sopivat. Huivi oli surkea ruttupötkö, kunnes pingotin sen viikonloppuna, ja se teki ihmeitä. Unelmankevyt kaunokainen ei pääse kuvissa oikeuksiinsa, onhan sentään joulukuu, vettä sataa, taivaan väri käsittää lähinnä tummanharmaan sävyjä ja valoa saa vain sähköisesti, mutta kaipa näistä jotakin näkee.

Lisäisinkö päihin hapsuja tai jotain?

Puikoilla on myös kesken miehen grafiitinharmaa seiskaveljes-villapaita, joka edistyy hitaanlaisesti. Ufoksi en anna sen jäädä, vaikka jo nyt harmittaa, kun näkee ettei jälki muodostu ihan sellaiseksi kuin tahtoisin, ja esim hihojen resorit täytyy neuloa jälkeen päin uudestaan paremmiksi.

Tuota työtä en kesken jätä, palan halusta nähdä komian mieheni se päällä. Vaikka komeinhan hän toki on kun ei ole mitään päällä. Tai cd-soitin ehkä, hyvän blackmetallin kera...

Paikkoja varpaille

2006-10-28T23:30:00.000+03:00

Mihis ne varpaat laitetaankaan, jollei sukkiin. Nämä Piiperoisen polvisukat tein ensimmäisenä tiimalasikantapää-harjoitelmana. Noin pienissä sukissa ton Opalin langan raitarytmi on vähintäänkin ööh... näyttävä ja erikoinen, vai mitä ne eufemismit karseelle nyt olikaan...

Vauvansukissa kuuluu olla polvimittaset varret, että olis ees jotain toivoa saada sukat pysymään jaloissa yli kaksi minuuttia. Piiperoinen keskimäärin selviää alta kahdessa minuutissa paljasjalkaiseksi, kun osaa jo kaksin käsin kiskoa sukat irti, ja lähtivätpä neidiltä omin voimin housutkin tässä jonakin iltana. Vaatteiden päälle pukeminen on suuri henkilökohtainen loukkaus, ainakin metelistä ja vastaantappelusta päätellen. Toivottavasti tämä ei ennusta pimun tulevaa ammattia.

Tässä sitten ne ihanaiset, vaihteeksi ylellisyyttä itselle. SNY:n lähettämä Regia Bamboo Color muotoutui öisiä särkyjä lievittäviksi unisukiksi (typosin ensin suksiksi, muttei mulla sentään niin iso jalka ole että erehtyisi...?). Tuo väri on pirteä ja energinen, vaikkei kuvassa toistukaan kunnolla. Oli ilo neuloa näitä, tuli oikein hyvälle tuulelle kun noita pieniä väripätkiä seuraili. Eikä tule liian levotonta pintaa, harvinaista pätkärääkätylle langalle, niistä kun monet on kivan näköisiä ainoastaan kerällä!

Kärjestä "kasi"aloitetut Ullan ohjeen mukaan, tiimalasikantapää, muuten silkkaa sileää mutta edessä melkein etupuikkojen reunoihin asti kierrettyä 1o1n-joustinta. Viime yönä valmistuivat ja laitoin heti yöksi jalkaan. Lanka ei kutita, ja on pehmoista ja lämpöistä, samalla jotenkin hengittävän vilpoista. Aamulla heräsin siihen, että joku nyhti varpaasta. Termiitti kiskoi multa sukkaa jalasta: "Äiti ei sukat jalassa nukuta." No, sain pitää sukkani kuitenkin. Kiiiiiitos SNY ihanasta langasta!

Kuvakulma voi olla omituinen, mutta mulla on viimeiset 27 vuotta ollut ongelmia istua istuimilla normaalisti. Jalat täytyy saada nostettua sohvalle kans ja istua risti-istunnassa, tai millon mitenkin, taikka sit istun selkänojalla tai käsinojalla tai mieluummin vaikka lattialla. Mut että peffa penkissä ja selkä selkänojassa ja jalat lattialla, eiei. En mä osaa, ei sellaisessa asennossa voi olla. Ainakaan minuuttia kauempaa. Kyllä, minä olin se, joka ylioppilaskirjoituksissa revin hermosi, kun kiemurtelin tuolillani kuin olis ollut muurahaisia pöksyissä, potkin kenkiäni lattialla ja vääntelehdin, ja vähän väliä pyysin valvojaa että pääsisi jaloittelemaan...

Latvalahon löpinät

2006-10-19T19:19:00.000+03:00

Pää on ihan pyörällä. Tuhat asiaa käsissä ja paritsadat muutkin tuntuu kaatuvan päälle, omituisen uuvuttava räkätauti iski, ja tuli yllärilähtö 140km päähän setvimään asuntokauppapapereita, vauva toki matkassa mukana. Koskahan olisi hetki hengähtää?

Se hyvä puoli reissaamisessa yleensä on, etten itse aja, eli matkalla voi neuloa. Tällä kertaa oli kuitenkin jo niin pimeää kun ilta-aikaan ajeltiin, ettei nähnyt tehdä mitään, ja meinasi tulla ahdistus autossa. Ettäkö pitäisi istua tumput suorina puolitoista tuntia paikallaan tekemättä mitään?? Mahdottomuus neulojalle! Olin ratketa liitoksistani, kunnes keksimme jonkin pöljän sanapelin jota pelata matkan ajankuluksi Miehen kanssa. Yhdyssanaketju on toistaiseksi tarjonnut suurinta hupia, vai oletteko muka törmänneet väkivaltakuntaliitoskipuihin, saatika aviomieskuntosalihousuihin?

Pää lahoaa ennenaikaisen vikkelästi. Tänään oli ohjelmassa labra, röntgen ja lääkäriaika. Tarjosin ensin taksissa plussa-korttia kuskille, joka totesi että tässä välineessä ei valitettavasti pointseja heru. Sitten labran ja röntgenin jälkeen ihmettelin, että jopas on kun lääkäri on vasta iltapäivällä vaikka nuo tutkimukset heti aamusta. Menin marisemaan asiasta ilmoittautumiseen, jossa täti hyväntahtoisesti hymyili, että onhan se vasta iltapäivällä, nimittäin kahden viikon päästä iltapäivällä. Olin katsonut sitten jotenkin aivan kieroon papereita joissa ajat ja päivämäärät olivat.

Kotiin tullessa mietin ovella, mitähän nyt piti tehdä, ja tajusin sitten kaivaa avaimet taskusta. Hetken piti niitäkin katsella, että mikä näistä on oman kotioven avain, ja tuli jo niin typerä olo että kotiuduin aivan myrtyneenä. Mies kuunteli urputustani hetken, ponnahti tuoliltaan ja hihkaisi tietävänsä, mikä varmasti piristää. Hän kiikutti käsiini lupaavan suuren paketin, jossa lähettäjänä luki SNY!

Katsokaa nyt mitä ihanaa siellä oli. Upeaa petroolinväristä Merinosilkiä, herkullisen joulunpunaista Drops Alpacaa ja tummanruskeaa Kidsilk Hazea, pirteän hauskaa Opalin Acapulcoa ja lämpöiset Rowanin Wool Cottonista neulotut lapaset, jotka olivat oikein mainion kokoiset eivätkä kutita lainkaan. Kiitos!! Ihan nolottaa kun niin runsaasti lahjotaan, johan tässä on entistä enemmän pyörällä päästään! Olet kultainen SNY!

Hässäkän jalkoihin jääneenä en ole ihmeitä ehtinyt neuloa. Regia-sukista toinen tuli valmiiksi, toisesta on kymmenisen senttiä neulottu. Pieniä lämmikkeitä pienelle ihmiselle on silti ehtinyt, Piiperoinen sai lämpöiset ylellisyyslapaset (kuvan vasemmanpuoliset). Tein ensin valkoisella Regia Silkillä peruslapasen, sitten poimin resorin jälkeen Regia Colorilla uudet silmukat ja lisäsin kumpaankin reunaan silmukan, ja neuloin uuden lapasen päälle, ja peukalon niin ikään jätin kaksi silmukkaa väljemmäksi. Tuli tosi suloiset ja lämpöiset, käytössä olleet jo ahkerasti. Tarkkasilmäiset tunnistanevat tuon valkoisen mokkulan jonka vieressä lapaset poseeraavat.

Tuo Crazy Chris -sävyniminen punaraitalanka on aivan mainio. Paitsi että kun raitaraportissa on pirteitä värejä: vaaleanlilaa, vaaleanpunaista, violettia, punaista ja appelsiininkeltaista, niin mikähän valopäänvälkähdys on ollut laittaa jatkoksi harmaata?! Mokoma harmaa uhkasi jäädä juuri kavennuksiin viimeiseksi lapasen kärkeen, ja se näytti kyllä ihan siltä, kuin lanka olisi loppunut kesken ja jatkettu jollain onnettomalla harmaalla jämälangalla. Katkoin noista harmaan pois häiriköimästä. Mrrh.

Tunnustan: Tilasin silti lisää samaista sävyä tuota lankaa. Ja se siitä langattomasta lokakuusta!! On se niin söpöä lankaa... Mikähän mua vaivaa, kun tuommonen tyttömäinen söpöys niin vetoaa nykyisin. Ihmeitä tosiaan tapahtuu, kun taloon syntyy tytär...

Kaksisuuntainen neulealahäiriö

2006-10-05T01:44:00.000+03:00

Polysemia-kämmekkäät Ullan ohjeella. Niistä tuli ihanat, pehmoiset ja lämpöiset. Sen verran muutin ohjeesta, että lopussa tein resoria koko ympäryksen mitalta, palmikko olisi muuten jäänyt rumaksi kun ei osunut palmikonkierto kivaan kohtaan.

Loft-villavaippahousut, ruskovillan ykkösohjeen isompi koko, puikot 5 ja löyhähkösti neulottu, vyötäröstä tein myös hieman korkeamman kuin ohjeessa. Salamavalo vääristää värit vähän turhankin ärtsyiksi, lanka on ihanasti liukuvärjätty mutta ei oikeasti sentään noin räikeä... Harminkäkkyrä, kun ei tähän muutoin niin ihanaan vuodenaikaan riitä päivänvaloa kunnollisten kuvien ottamiseen...

Mutta tiedättehän sen tunteen, kun uudet neulemallit tulevat uniinkin, ja sormet syyhyävät aloittaa koko ajan uusia ihanuuksia? Täytyyhän sitä päästä kokeilemaan miltä tuota mallikuviota tuntuu neuloa, ja millaista tuosta langasta tulee, sitä paitsi tuollaisetkin minä haluan, ja ja... Ja sitten parin mallikerran tai viimeistään yhden sukan jälkeen neulomus jotenkin mystisesti rupeaa tympimään ja lojuu viratonna jossakin...

Innokkaasti aloitin Polysemiatkin, ja neuloin ihanaa ylellistä alpakkasilkkilankaa Addin bambuisilla puikoilla, voi sitä luksusta. Miten se vaan niin sitten jumahtikin käsiin se pieni neulomus. Sain lopulta pääteltyä, ja aloitin sinnikkäästi toista. Mokailin resorin kanssa jo, ja kiukuspäissäni kiskoin työn puikoilta ja heitin kämmekkäiden alut neulekoriin häpeämään. Murjotin niille monta päivää, joiden aikana sama ilmiö toistui muutaman muunkin neuleen kanssa.

Sitten puhalsi joku uusi tuuli. Siivosin ja imuroin ja tiskasin monta päivää jonkun pirullisen vimman voimalla, ja kun tarmonpuuska ei vieläkään hellittänyt, istuin alas ja kaivelin mokomat kämmekkäät korista ja raivopäisesti tein ne valmiiksi. Samoin neuloin loppuun Zitron Loftista villavaippahousut, päättelin langat ja ompelin saumat. Ja jatkoin Regia Bamboo -sukkia ja sain kuin sainkin mieleiseni kärjen aikaiseksi, ja matka jatkui kovaa vauhtia kohti kantapäätä. Ohimennen neuloin Loftin jämistä vaakatilkunkin. Ihan hengästytti näiden jälkeen.

Tänään taas tuli se hetki, että uudet neuleohjeet hyppivät silmille kuin kodittomat koiranpennut anovine katseineen, riipivät sisintä ja tahtovat tulla valmiiksi, ja Regia-sukka tuossa alakuloisena odottelee että viitsisin jatkaa sitä. Se on kovin murheellisen näköinen tuommoisena putkena, kun ei ole edes kantapäätä ressukalla vielä. Sopivaa lankaakin olisi muuten vaikka mihin ihanaan uuteen... Ja toki Piiperoinen tarvitsisi kaikkien kymmenien söpöjen tumppujen ja hattujen lisäksi lisää, ja... Apuva.

Tunteekohan lääketiede jo ilmiön? Tai edes käsityötiede? Onko tähän hoitoa?!

Mainintoja ilman kuvia

2006-09-25T02:06:00.000+03:00

No niin, täällä taas.

Ikäänkuin ei riittäisi, että räkätauti kaatoi tämän perheen useana päivänä, niin viikko sitten tilkkuyön aikana iski mahatauti. Ensin vauva, sitten minä, sitten esikoinen ja nyt potee mies. Kämppä on valehtelematta todella karmeassa kunnossa kun kenestäkään ei juuri ole ollut siivoajaksi, enkä ole neulonutkaan viikkoon. Kauhea rappiotila. Koettiin jopa hetkiä, joina olin niin veto pois etten jaksanut edes neuloa, vaikka katsoin telkkaria. Olen vieläkin hieman järkyttynyt.

Sormet syyhysi niin kovin eilen illalla, että oli pakko ottaa oikein rautaisannos neuleluksusta. Ylellisen ihanainen Bebbie Bliss Alpaca&Silk pääsi Addin bambupuikoille ja aloitin Polysemia-kämmekkäiden neulomisen. Itselleni!! Myöhemmin Mies kysyi, mitä oikein neulon. Kerroin neulovani kämmekkäitä. Sain toki selittää samaan hengenvetoon, mitä ko. pukineet ovat. Mies kuunteli kiltisti selityksen ja risti tekeleet kännykkäiksi.

Tänään kävin raahaamassa lähi-Siwasta mahatautiselle Miehelle mustikkakeittoa ja muuta elvyttävää. On se nyt kumma kun ei lähikaupastakaan pääse kotiin ilman lankaa! Siellä nökötti hyllyssä niin mainioissa väreissä (petroli ja tumma khaki) moniraita-seiskaveikkaa, että pari muhkeaa keränpumpulaa ihan vaan huomaamatta kierähti koriin. Miehen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun viattoman päivittäistavarakauppakassin päällimmäisenä pilkotti lankakerä.

Äsken sitten törmäsin blogeja lukiessani Marin ideoimaan Langattomaan Lokakuuhun. Tarvitseeko enempää sanoakaan, osallistuin oitis. Joku roti tähänkin touhuun. Eri asia, selviänkö kokonaisen kuukauden ostamatta lankaa.

Narkkarin aamu ja parempi ilta

2006-09-07T03:17:00.000+03:00

Eilen tuli pakettikortti, lähettäjänä SNY. Meinasi mennä yöunet miettiessä, että mitä sieltä nyt saapuu, kun en ehtinyt eilen vielä hakea pakettia. Tänään aamulla oli kahvimaito loppu (ja minähän en mustaa juo), ja kofeiiniaddiktin oli raahauduttava heti aamusta kauppaan, ja siinä samalla ajattelin sitten käydä postissakin.

Pääni on hyvin eri mieltä siitä, jos aamulla täytyy lähteä liikkeelle ilman kahvia, ja kahdensadan metrin kävelyn jälkeen piti jo istahtaa hengittämään puistonpenkille, niin hutera olo oli ja päätä särki ja oli tuskanhiki ja mitä vielä. Tunsin itseni todella narkkariksi, ja joku ohikulkeva Kunnollinen Ihminen vähän siihen tapaan mulkoilikin, kun vauva natusteli rattaissa tuttiaan tyytyväisenä ja minä istuin kiveyksen reunalla päätäni pidellen.

Kaupasta raahasin kahta isoa ostoskassia ja reppu oli täynnä ostoksia niin ikään, olo ei mitenkään kohentunut lisätaakasta. Eikä noissa nykyrattaissa ole kunnon tavarakoria. Olin onnellinen, että asun kaupungissa jossa lähikauppoja on joka nurkalla, ja postikin vieressä. Postissa oli jonoa ja kuuma kuin... no jääkööt sanomatta missä, ja kun viimein selvisin sieltä ulos, alkoi ipanakin hermostua. Ryömimään oppinut Piiperoinen ei enää viihdy paikallaan kovin hyvin. Onneksi olin ostanut maissinaksuja, joilla sain loppumatkan viihdettä pienelle.

Kotiovella kaivelin tottuneesti avaimia taskusta, vain huomatakseni, etteivät ne olleet siellä. Juuri ja juuri vältyin kiroamasta ääneen, kun niitä ei löytynyt mistään taskusta. Siinähän sitten mietin, mitä tehdä. Piiperoinen hermoili rattaissaan ja itsellä myös todella huono olo, päänsärky senkun yltyi ja kofeiinintarve teki suorastaan kipeää. Hoksasin soittaa Miehelle; hänen töissään on ollut hiljaisempia iltoja lähipäivinä ja sieltä hurauttaa autolla alle kymmenessä minuutissa kotiin.

Istuimme sitten Piiperoisen kanssa pihalla pakasteet ostoskasseissa sulaen, ja pieni viihtyi maissinaksujen kera sotaten tahmaa kaikkialle. Voin kertoa, mustakankaiset rattaat eivät ole se viisain vaihtoehto... Vihdoin ritarillinen Mieheni karautti ratsull... Fordillaan pihaan ja pääsin kotiin. Ostokset piti toki pelastaa ensimmäisenä, mutta sen jälkeen en viivytellyt sekuntiakaan rynnätessäni kahvinkeittimen ääreen saamaan aikaiseksi muutaman kupillisen kahvia. Päivä pelastettu, kun ne kaivatut avaimet sittenkin löytyivät repun purkamisen jälkeen sisäsivutaskun pohjalta. Äitiysdementiaa, mitä lienee. Mies oli ymmärtäväinen.

Tankattuani kahvia ja ruokaa pääsin paketin kimppuun. Siellä oli suloinen paperikassi ja ihana kortti pitkän tervehdyksen kera, tuli oikein hyvä mieli. Ja mitä muuta!

Erikoiskahvia (miten sattuikin...) ja kaksi vyyhtiä Sivillaa! Ostin juuri messuilta kolme vyyhtiä Silviaa, tuota prikulleen samaa väriä, ja se on juuri se väri joka tuntuu niin kovin omalta. Oikealla näkyvät pallerot siis sitä ostamaani Silviaa, pistin vertailuksi kuvaan. On se vaan ohutta, keriminen oli hikistä puuhaa. En omista kerijää enkä vyyhdinpuita... Mun nanometrien pituisella neulojankärsivällisyydellä ei neulota Silviaa käsin, se joutui neulekoneeseen. Piiperoinen on ihmeissään kuunnellut koneen jyristelyä ja sadatteluani, kun olen surrannut pitsineuletta menemään, ja setvinyt sotkeentuvaa lankaa.

Tuo Sivilla on sen paksuista että siitä teen kyllä käsin jotakin ihanaa pitsistä, itselleni! Iholla niin pehmeää eikä kutita, ja tuo väri on niiiiiin oikea. SNY: kiitos, miten osaisin paremmin sanoa! Joko luet ajatuksiani tai sitten joku antaa sinulle oikein hyviä vinkkejä...

Niin ja tuli ne Käsityömessutkin käytyä, ihan kuin olisin voinut sellaiset väliin jättää. Zeska mokoma kaappasi minut messukiertely- (lue: tuhlaus-) kaverikseen, ja kaikkea upeaa ja ihanaa tuli nähtyä. Silviat ostin messuilta, ja niiden lisäksi tämmöisiä:

Kauan himoitsemani A Gathering of Lace, ja toinen pitsihuivikirja, näistä kyllä löytyy ideoita Sivillahuiviin...

Uusi puinen kirjontakehys tarttui matkaan. Ristipistotyö on alkutekijöissään ja näyttää vähän psykedeeliseltä, mutta hyvä niin, sillä tulee lahjaksi. Ei ihan mene pilalle kun ei tuosta nyt vanha erkkikään keksi mikä kuva tuohon muotoutuu. Ellei ole tehnyt samaa työtä itse. Sen yllä lymyilee oma flow-neuleeni. Flow on käsitteenä jo vuosien takaa tuttu ja olen sen oppiessani ja asioita tutkiessani ja oivaltaessani kokenut usein, ja se päihittää toisinaan jopa itsensä kiusaamisesta kihonneen endorfiinihumalan. Iona kertoo hiukan enemmän käsitteestä flow.

Piiperoinen on oiva kohde suloiselle neulehaalarille, ja Dropsin Alpaca on huumaava lanka: se vain tarttui mukaan, kun Zeska jälleen johdatti viattoman Gehennan neulepaheiden ja lankahoutusten syövereihin yhä syvemmälle, ja vei minut Priimaan. Drops Alpacat suorastaan hyppäsivät syliin... Piirsin kaavan, neuloin mallitilkkuja ja laskin tiheyksiä, ja lopulta laskin ohjeen, ambitiona saada aikaan Maailman Kaunein Neulehaalari Maailman Kauneimmalle pienelle tytölle. Juu, syyttäkää vaan puolueellisista mielipiteistä, se kuuluu asiaan.

Katsokaa nyt noita ihania alpakkapalleroita... Edessä GetKnittedin tarjouksesta tilattua Debbie Bliss Alpaca & Silkiä, ja se on jo niin ylellistä etten vieläkään ole keksinyt mitä ylellistä siitä neuloisin. Olen vain hipelöinyt noita pehmeitä nöttösiä ihastuksissani. Messuilta löysin myös halpoja Addeja, kullatut pyöröt olivat 3e! Hamstrasin muutaman. Eniten oli tarjolla kaksimillisiä metrisiä, joilla ei edelleenkään näin keskittymiskyvytön ihminen tee mitään. Jätin mokomat koriin.

Termiitti sai SNY:n lähettämästä ihanasta Opal-langasta mainiot sukat. Vartta kuuluu olla, että sen saa kiskottua verkkarin päälle, toppahaalarin lahje on huomattavasti helpompi pukea sen jälkeen. Termiitin tassuun perinteinen lappukantapää istuu täydellisesti, tiimalasit voi unohtaa tuon sukankuluttajan kohdalla. Omituinen poika, osaa oikeasti arvostaa sitä kun teen hänelle tämmöisiä hyödykkeitä, kovin tyytyväinen oli kun sai näin hienot sukat!

Olipa mainio loppupäivä sittenkin. Hmm, kello on neljä, ne Kunnolliset Ihmiset vissiin nukkuu tähän aikaan...?

Hehkuti ihkuti

2006-08-16T00:51:00.000+03:00

Saumuri! Se on kotona! Sain kuin sainkin siis synttärilahjaksi saumurin, jolla mies oli pohtinut mua lahjoa. En olekaan sitten ikinä sellaiseen koskenut, ja tuli ensin montakin kysymystä mieleen, jotta millaisen sitä sitten hakisi. Onneksi oli muutamakin kokenut ompelija joilta kysellä, ja päädyin Berninaan.

Varasin ensin Kaartin neule- ja ompelukoneesta tarjouksessa olleen 700D-mallin, mutta sitten sain kuulla että Kuopiossa nämä kyseiset keksinnöt olivat selvästi vielä reilummalla alennuksella saatavilla. Meeri sattui olemaan seuraavana päivänä Helsinkiin tulossa, ja kultainen Meeri kävi sitten poimimassa sikäläisestä myymälästä 1150MDA:n. Kaartin neulejne -liikkeen täti oli lievästi sanoen hapan, kun soitin että valitettavasti en haekaan varaamaani konetta, niin paljon paremman tarjouksen sain muualta... Kone matkusti perjantaina Helsinkiin ja kotiutui meille. Meeri toimitti meille myös myöhästyneen häälahjan:

Kyllä, hellyys-läpytin. Aivan mainio. Veera tosin omi sen heti itselleen ja merkitsi läpsyreunan pienillä hampaanjäljillä. Ja oma lukunsa on se, mitä tapahtuu kun rumpalimieheni saa tuommoisen käteensä, jo hellyyttä piisaa. Mukana ei tullut käyttöohjeita - mihin tällä kuuluisi oikeaoppisesti läpyttää, ja mitä siitä ennen kaikkea kuuluisi seurata... no, improvisoimme jo...

Tänään sitten postinkantaja kilitti ovikelloa ja ojensi paketin. Oli sangen ilahduttavaa huomata, että se oli Salaiselta Neuleystävältäni! Ja voi mitä siellä oli!

Miten osasitkin, tuota Regian bambulankaa olen kuolannut jo pitkään, vaan en ole törmännyt lankakaupoissa siihen vielä! Opal pääsi puikoille heti, Termiitti saa siitä sukat. Kiitos!!

Väännetty on sitten jos jonkinlaista pientä. Otin ensimmäisen joululahjaksi aikomani pitsihuivin puikoille, joskin kauan meni pähkiä millä pitsikuviolla ja millä langalla, etenkin millä värillä ja huoh! Sitten meinasi töksähtää siihen, ettei mulla ollutkaan nelosen pyöröjä. Täytyy ahertaa suorilla puikoilla. Muutoin on syntynyt Vaaka-tilkkuja sekä tiskirätti. Juu, tiskirätti, aiheesta lisää täällä.

Villaiset vaippahousut pääsivät niin ikään puikoilta pois, kaipaavat vielä saumojen ompelua ja muuta viimeistelyä. Ionan tarralliset versiot innostivat kokeilemaan, ja aika näpsäkän oloiset ovatkin. Paksut toki, ja huvittaa jo etukäteen, kuinka mahdoton päärynä vauvasta taas tulee noiden kanssa. Kestovaippapakettinsa kanssa siro neitimme on kovin pylleröinen, ja jos nenänsä ei olisi noin söpö ja pieni, voisin verrata pimatsun muotoa niiskuneidin olemukseen...

Uuden unipussinkin Veeralle ompelin, mutta sen kanssa tuli harmistus. Vetoketju ei sittenkään sovi, täytyy vaihtaa se hennompaan laatuun ja purkaa mokoma vaivoin aherrettu etureuna. Plääh. Jahka tästä kerkeän. Täytyy ensin metsästää jostain se vähintään 70-senttinen sopivan värinen ohut hammasvetoketju. Kumman harvassa niitä on, Nappitalo tarjosi eioota, samoin Stockmann. Vielä on Neurokangas kokeilematta, jospa se jälleen pelastaisi projektin. Sinne meneminen on kyllä aiemmin tehnyt niin pahoja koloja pankkitiliin, etten tiedä uskallanko, en kuitenkaan pääse ulos pelkän vetoketjun kanssa...

Ruokalappuja vaiko essuja ja lankaihanaa

2006-08-09T02:48:00.000+03:00

Kaupan ruokalaput ovat yleensä semmoisia pieniä kuolalappuja ettei ne meidän sottapytyillä ole juuri muuta kuin koristeen virkaa toimittaneet. Eivät yleensä edes olkapäitä peitä, ja jos ovat isoja niin sitten ovat yleensä olleet niin muovisia ja heppoisia etteivät kestä konepesua kovin hyvin. Siispä jotain tarkoituksenmukaisempaa soveltamaan.

Esikoiselle tein pikapikaa aikanaan vanhoista käsipyyhkeistä ruokalaput, Veeralle väsäsin nyt sitten ihan oikeita. Paksua froteeta, reunoihin kanttaus ja nauhat, söpö merkki tai nauhanpätkä eteen ja se on siinä. Ovat vauvalle lähinnä essun kokoisia, ja tarkoitus onkin se, että ruokalapun alaosa nostetaan pöydälle "tabletiksi" ja lautanen siihen päälle. Ja kun likaantuu, niin pesukone pyörittää. Helppoa. Illan valju valo pilasi kuvan, mutta ei noissa nyt niin ihmeellistä nähtävää olekaan että menetys suuri olisi.

Briteissä pakataan posti hieman toisin kuin täällä. Pehmeät asiat tulevat pehmeässä pussipakkauksessa, siellä kai toimitetaan paketit suoraan vastaanottajalle. Tai sitten niillä on niin isot postiluukut että varmaan stereot ja jääkaapitkin pudotetaan luukusta. Ainakin kotoinen postinkantajamme on hikoillut muutaman kerran ahkerasti sulloessaan pussipakattuja kestovaippoja tai lankoja suomalaisenpienestä oviluukustamme.

Heräsin siihen ropajamiseen tässä jonakin aamuna taas. En ehtinyt avuliaasti avaamaan ovea kun pussi jo putosi. Kummasti karisi unet silmistä kun lähettäjätietona oli GetKnitted... Olisi voinut kyllä luulla, että sain jotakin ihan muuta kuin lankoja, sellaisia ooh ja aah -ääniä pääsi kun pengoin sisältöä. Tämä on kai sitä tietyissä neulojapiireissä lanseerattua neulepornoa.

No, siellä oli siis muutamat Addin pyöröt, eikä niitä turhaan ole kehuttu. Niin mainiot ne ovat. Toisekseen paketti sisälsi kolme kerää Opalin sukkalankaa, joista tuo siniharmaa-kelta-ruskea on silkkivillasekoitetta. Aivan ihanaa, lääh. Neuloin sinipunakirjavasta jo Veeralle villasukat, ja nyt on puikoilla silkkivillasekoitteesta sukat itselleni. Niin, itselleni, kerrankin jotain itselleni teen. Siitä on varmaan 75 vuotta kun viimeksi.

Tässä näitä herkkuja. Tyyriitä ovat, mutta ohuesta langasta saa kahdet lastensukat, aikuisten sukkiin riittää isompaankin kokoon. Ja niin laadukasta lankaa. Tätä joutuu kyllä tilaamaan lisää, ei mahda mitään, mutta jos nyt malttas nää edelliset neuloa pois. JOS.

Mies paljasti muuten äsken että on jo pidempään miettinyt, että hankkis mulle saumurin. Nyt se ois suunnitelmissa sit hankkia mulle synttärilahjaksi. On tuo ukko kyllä niin kultaisen ihana ettei ole toista! Hintakattoa vähän jo sovittiin, ja nyt sitten vertailen ja etsiskelen, millaisen kävisin hakemassa. Olen lievästi sanottuna innoissani.

Neuletapailua ja saatuja ihanuuksia

2006-07-29T02:39:00.000+03:00

Keskiviikon neuletapaamisessa Campissa oli hauskaa, kiitos läsnäolijoille. Meitä oli monta ja remakka aika valtava, kun kaivelimme arkistojen aarteita vanhoista käsityölehdistä. Kaikkea sitä onkin kehdattu neulottavaksi ehdottaa viattomille käsityöharrastajille. Kutimet kädessä kälättävä seurue keräsi paljon katseita ohikulkijoilta, ylpeänä tuli tuijotettua takaisin.

Samassa tilaisuudessa sain zeskan taiteilemat mainiot vauvanvaatteet, mitäpä voisi nörtti enemmän toivoa kuin suloisia käsintehtyjä nörttiaiheisia paitoja pikku piiperoiselle:

Input-paidan selkäpuolella on toki teksti Output ja nuoli alaspäin... Jälkimmäisessä kuvassa piiperoisen ensimmäinen nukke. Nukesta ja sen hyvää tekevästä vaikutuksesta lisää täältä, kiitos akka-70! Veera on ollut onnessaan nukestaan, se oli kyllä täysosuma!

Mies täyttää vuosia tänään. Meni mokoma möläyttämään että semmoinen mp3-soitin ois kyllä kiva. Vain parasta parhaalle, kävin hakemassa toiveiden täyttymyksen murulleni, eli Applen 60-gigaisen iPodin, tietenkin mustan. Innostuin hieman paketoidessani - kuinka sopiikaan isolle ilkeälle blackmetal-korstolle, että musta tekniikkalelu on paketoitu vaaleanpunaiseen Disney Princess -lahjapaperiin ja koristettu pakkaus ylen hempeästi muutenkin...

Sankari oli mielissään ja puuhaa riittikin sitten aamuyöhön saakka uutta lelua opiskellessa. Hyrinä kuului kilometrin päähän.

Ahkerointia ja syntskät

2006-07-23T00:50:00.000+03:00

Diipadaapa. Eilen ja tänään oon saanu aikaseks. Vihdoin viimein. Ompelin muutaman vaipan valmiiksi, vaippaimut niin ikään ompeluiden osalta valmiit. Reunat pitää vielä siistiä saksilla, minä kun en vieläkään ole saanut hankittua sitä saumuria, joka olis näissä jutuissa kyllä pelastus. Korjasin Termiitin verkkareita ja laitoin liehuvalahkeisiin collegehousuihin kumpparit lahkeensuihin. Ynnä muuta. Ompelukone on jyrrännyt niin että kohta siitä varmaan tulee ulos se savu jolla se toimii.

Kattokaa nyt. Miten niin miehet ja pojat kuluttaa vaatteita? Ei ole niinkään monta vuotta vanhat nuo miehen camohousut, ja jo on taskunsulkijatarrat muussina. Ne valehtelematta murenivat käsiin niin että lähtivät repimällä irti. Auliisti ompelin uudet, kun housut muutoin ovat ehjät ja mainiot. Kyllä tuo suomen armeija tuntuu tietävän mitä pojilleen tarjoaa, on VPU osannut tehdä mainiot pöksyt. Mitä nuo tarrat nyt voisivat olla vähän harkitumpaa laatua...

Tuossa nyt komeilee uudet legendaarisissa M91-kurkkusalaateissa. Mies oli ylen onnellinen tästä.

Jaa niin, siitä on tasan vuosi kun tähän blogiin ensimmäisen kerran pulautin jotakin. Synttärikaakkua ja semmosta hulabaloota, s'il vous plaît.

Vaipap-pap-paa

2006-07-20T18:20:00.000+03:00

Tommottis. Kiirettä pitää, joten vain tarpeellisia ehtii tekemään, elikkä vaipattimia vauvalle edellisten jäätyä pieniksi, ja itelle kans suojia. Jämäpaloista näperrettyinä neljä pikkusidettä jotakuinkin samaan malliin kuin IguNellyn pienin, sisällä kerros froteeta ja kerros flanellia. Vaipasta tein tuon testiversion tylsimmistä väreistä mitä matskuja löytyi. Kaava on itse piirrelty taas kerran. Kovin poikavärinen tuli, mutta uskottehan kanssani, ettei tyttäreni kasva kieroon tummansinisessä vaipassa...? Ja voi tätä päivän pähkinää, teenkö tuohon vielä kujat jalantien kumppareille vai en?

Haamuilen

2006-06-28T01:44:00.000+03:00

Pahoittelut haamupäivittelystä. Meni säädöksi templaten kanssa, kun lisäsin laskurin ja piti lisäksi pistää vanhat postaukset luettavaan kuntoon, jos joku niitä joskus vaikka katsookin. Pian uutta myös ihan oikeasti.

Kesähoppua tällä kertaa ilman kuvia

2006-06-27T01:54:00.000+03:00

Jatkanko taas urputtamista siitä, että käsitöiden tekemiseen saati niistä bloggaamiseen on edelleen liian vähän aikaa, vaikka tässä perheessä nautitaan tällä hetkellä kesälomasta? Onhan tässä toki muutakin kiirettä pitänyt, nimittäin loput järjestelyt ja stressaukset jotta päästiin juhlimaan häitä. 060606 tuli virallisen avioitumisen päiväksi ja lauantaina 10.6. sitten juhlittiin. Todistusaineistoakin on.

Lähdimme hääjuhlasta romanttisesti häämatkalle, nimittäin taksilla kotiin, hih. Sitten vihdoin päästiin kesälomalle. Sikäli kuin kotiäidillä kesälomaa on. On se silti aika luksusta kun mies on neljä viikkoa arjessa mukana koko ajan, ja saa viettää leppoisaa perhe-elämää yhdessä murujen kanssa. Kesäreissussa anoppiloissa ollaan oltu pari viikkoa ja kohta taas suunnataan maakuntiin.

Mikäs mukavammin kulkisi mukana reissussa ja autossa kuin virkkaus. Olen kuolettavan tylsä ja virkkaan valkoista. Ensin kiemursin kalalankaa pitsimyssyksi (Moda 3/06 malli 1), ja nyt nyherrän Kotiväkeä kesäNovitan ohjeella nro 14. Ei äkkiä uskoisi että mie tuommosia päälleni laittaisin, mutta miksei? Jos vaan sopivaa muuta vaatetta noiden seuraksi kaapista löydän. Äitini katseli hyvin ihmeissään virkkaustouhuani ja varmisti oikein: "siis ittelleskö sää tota meinaat?"

Tunikamallinen neule on sentään mun juttu, mutta naisellisiin toppeihin en pakottamatta arkena suostu - siinä mun neuleongelma. Lähes kaikki neulelehtien mallit on kovin tätimäisiä, feminiinisiä, klassisen naisellisia tai muuten vaan niukkoja. Toinen ääripää sisältää sitten ylihelppoja rumia laatikkomallisia "jännittävän eläväpintaisia" (lue: näyttävät kissanoksennukselta) nuorisoneuleita tai muuta "kuuminta hottia". Brrrrrh, puistatus.

Mistäpä löytäisi asiallisia neuleohjeita joissa ei olisi naisten kaavojen liian lyhyitä hihoja tai niukkoja linjoja, hörsellyksiä tai karvamöykkylankajippoja? Juu, tiedän, miesten neulemallistosta. Kuinka usein nekin sitten vaan ovat niitä pappamaisia slipareita tai neuleliivejä, enpä taida ruveta... Ketään ei varmaan yllätä, että tulee aika paljon itse suunniteltua ja modattua neuleita. Neulekone palvelee kun haluan näyttäviä sileitä pintoja. Joko sain potkut neulebloggaajien sisäpiiristä, kun tunnustin neulovani myös koneella?

Kamera on jossakin matkatavaroiden uumenissa, eikä valmista kuvattavaa tietenkään nyt vielä ole, joten tämä postaus ilman kuvia. Kamera on muutenkin piukassa lähinnä Piiperoisen kuvia, ei sillä ole neuleita osoiteltu ihan äsken. Ensi kerralla sitten. Nyt menen pohtimaan, mitä ihmettä väsäisin 300g:sta Novita Samosta. Ja juu, valkoista sekin, taas näitä mun välkkyjä lankaostoksia, heh.

Hatutti

2006-05-04T02:46:00.000+03:00

Tuli ompelu-inspis. Neulominen on huipputyhmää tällä hetkellä. Ei motivoi. Nappa hukassa. Etenkin kun oikeassa ranteessa on ärhäkkä jännetupentulehdus, hmph.

Ostin Neurokankaan palalaarista syötävän ihania vaaleanpunasävyisiä puuvilloja kilohintaan. Tekisi mieli tehdä niistä vaikka mitä pieniä hellyttäviä luomuksia... Ja millähän ajalla? Kirpulle tein hellehatun tänä iltana, ja toiseen on palat leikattuna. Kuva ei tee sille oikeutta, olen surkea kuvaaja, tuo kangas on oikeasti suloista!!

Unipussi

2006-04-25T16:47:00.000+03:00

Tuommoinen syntyi kestovaippaompelusta yli jääneestä microfleecestä. Vuori on valkoista trikoota, jossa 6% elastaania. Tuo on niin pehmoinen ja lämpöinen ja suloinen (vaikkei tän rähmäkäpälän tekemänä maailman siisteintä ompelujälkeä olekaan), että tahtoisin itsekin samanlaisen!! Kaavan pohjana käytin SK 12/05:n unipussikaavaa, josta hihojen poisjäännin takia kavensin myös hartialinjaa ja lyhensin 80cm koon pussia selvästi. Siinä on edelleen tosi reilusti tilaa silti.

Kirpulle vaippa

2006-03-30T16:10:00.000+03:00

Niin, tässäkin perheessä harjoitetaan ekologista ja edullista kestovaippailua. Ostolinjalla on oltu tähän saakka, koska olen ollut siinä uskossa että Joku Muu olisi osannut suunnitella ja valmistaa Juuri Minun Lapselleni istuvan ja sopivan kestovaipan, eikä se silti maksaisi hunajaa, ja toisekseen olen tosi tumpelo ompelija. Aika asettelua se on silti ollut noiden ostoversioiden kanssa, kun tämä kirppuneiti on tuommoinen pyllevä ja reitevä, vaikka samalla vyötärö ja massu ovat aika hoikat. Suurin osa kestovaipoista tuntuu olevan malliltaan juuri päinvastaisella tavalla pulleutta (tai ei ollenkaan) keränneille.

Piirtelin itse kaavan, mittoihin katsoin suuntaa M-koon Fuzzi Bunzista, joka on Kirpulle kokolailla sopiva juuri nyt, ja tein nettitutun lahjoittamista tarpeettomista jämäkangastilkuista mahdollisimman lähelle osuvan koekappaleen. Kaava onnistui täydellisehkösti (ai laav suomenkieli). Se istuu Kirpulle tosi hyvin. Kaavaa täytyy vain suurentaa jotta siinä on kasvunvaraa.

Kuminauhojen kanssa tyrin ensin, laitoin nimittäin framilonia saumanvaroihin. Sen jousto oli liian "lyhyt", pidemmälle venyttäessä tuli liian tiukkaa jo. Tarvittiin pehmeämmin joustavaa systeemiä, ja päädyin ihan tavalliseen 5 mm kumppariin. Kolmiaskelsiksakkia on muuten karseaa ratkoa pul-kankaasta ja fleecestä, kokeilkaa vaikka. 5mm kumpparin kanssa jousto oli oikein bueno, eikun koepissimään, jonka tehtävän jätin toki vauvalle.

Ja minäkö muka hurahdin: tilasin Myllymuksuilta giganttiset määrät kankaita ja tarvikkeita ja meinaan ompelustella amatöörintaidoillani sarjatuotantona lisää tämmöisiä. Voih, olisipa saumuri, niin voisi ommella ne imuosat myös sukkelasti.

Neiti vuotaa tuolla lattialla (puklaa ahkerasti), sääli ettei tuon yläpään vuotoihin voi laittaa samanlaista jätteenkeräyslaitosta kuin peräpäähän vaipan muodossa. No, onneksi meillä on kiltti ja ahkera Bosch-pyykkäri joka pyörittelee pikkuvaatteita puhtaiksi päivittäin, ja iki-ihana kuivausrumpu (ja se siitä ekologisuudesta), ettei tarvitse kotona kävellä notkolleen lastattuja pyykinkuivaustelineitä väistellen ;)

Kohtasin voittajani

2006-03-23T04:01:00.000+02:00

(Blogger ja etenkin kuvanlisäys jumittavat huolella, joten en saanut oikeaa
versiota kuvasta ladattua enää kun huomasin ladanneeni tän kääntämättömän)

Jopas hämmentää. Sain tehtyä fifi2:n valmiiksi, ja ajattelin että jos mie nyt tuommoisen jaksan vääntää ja muutenkin pitsineuleista selviän, niin miepä teen erääksi viiskymppislahjaksi mohairista pashminan kaltaisen ison huivin. Etsiskelin kauneimman pitsineulekuvion jonka netistä ilmaisohjeena löysin. Ihastuin Berrocon Michaelaan ja aloin väkertää.

Tuli tenkkapoo. Ohje on englanninkielinen, enkä ole ikinä aiemmin neulonut vieraan kielisestä ohjeesta. Äkkiäkös lyhenteet painuivat päähän ja aloin väkertää villalangasta mallitilkkua. Pitsineule on kuitenkin 16 kerroksen mallikerta, siitä ei ole ruutupiirrosta, ja muutama nurja kerroskin on sellainen, että täytyy tehdä oikeassa kohdassa tietty yhteenneulomiskavennus nimenomaan takareunoista ja oikeaan suuntaan...

En ymmärrä mikä ongelma ihmisillä ulkomailla on ruutupiirrosten kanssa, kirjoitetun ohjeen sekavia rivejä on todella työlästä seurata. Etenkin, kun työn lankana on musta mohairlanka, minulla huonontunut lähinäkö (ja ne prillit auttaa tehokkaasti tuolla pöytälaatikossa!) ja vauva keskeyttää puolen kerroksen välein.

Lopulta olin kolmannen kerran päässyt kolmen sentin kohdalle mallikerran kanssa, ja olin jälleen aivan sekaisin missä mennään, ja neulonut kiljoona virhettä siihen, joista en edes tiennyt missä ne olivat tulleet. Täytin kanssa-asujieni kanssa yhteistä äänitilaa happamanhajuisilla perkelöinneillä ja luovutin. Minä, joka keskimäärin suoriudun mistä tahansa kun vain tarpeeksi hyvä ohje on.

Löytyi se helpomminkin seurattava ja yhtä siedettävän kaunis pitsikuvio nimeltään Cherry Leaf Scarf, jossa oli lisäksi ruutupiirros, ja siitäpä sitten tekemään. Nyt ollaan taas kolmen sentin kohdalla ja toistaiseksi silmukkamäärä ja pitsineule ovat aivan kohdallaan (*koputtaa bambupuikon puuta*).

Mistähän vaan saisi tarpeeksi paksun puikon jossa kärki on tarpeeksi terävä mohairin ohuen sydänlangan poimimiseen?? Olen ihka ensimmäistä kertaa neulomassa mohairia, ja totesin että olen säästynyt paljolta kun en aiemmin ole tuommoiseen pörhömörhöön koskenut. Se on vaikeaa, kamalaa, liukasta, hankalaa, inhottavaa ja ahdistavaa neuloa. Ei enää ikinä tätä, jos tämän tekeleen saan valmiiksi. Olen luvannut ottaa tästä työvoiton. Mutta sitten vaikka rituaalimurhaan jäännöslangat, ja se minun mohair-urastani. Hyi. Yök.

Murheenkryyni.

Asiasta aasinkorvaan. Uusi Kesä-Novita tuli tänään, lääh. Siinä oli monen monta tosi kaunista ja ajateltua mallia, eikä hirveästi omituisia efektilankarättejä joita ei kukaan todellisuudessa pidä (vai pitääkö?). Moni lanka oli tuttu peruslanka, ja värit oli enimmäkseen mietitty. EI ollut lehti täynnä jotain siten sun täten riemunkirjavasta tikapuulangasta superhelposti neulottua, vaan neuleita, asusteita, päälle puettavia kauniita vaatteita. Novita on jälleen vanha kunnon Novita. Kävin tekemässä tilauksen, jotta saan jokaisen numeron kotiin kannettuna. Tuosta maksaa mielellään sen 6e per lehti.

Sen sijaan Suuri Käsityö -lehti on mennyt tasoltaan alaspäin viime vuosien aikana. Kaapissa pölyttyy ehkä seitsemän vuoden vuosikerrat, ja täytyy kyllä valitettavasti sanoa että aika turha se nykyisin on. Kovin halvalla tehdyn oloisia ja hätäisiä ohjeita, malleja joista ei tiedä kenelle ne oikein on suunniteltu, vanhojen ja ulkomaisten ohjeiden kopiointia ja kierrätystä, sekä omituisia vauvanvaate- tai -tarvikeohjeita. Surullisen kuuluisa, jopa vaarallinen tuttipussi nyt viimeisimpänä.

Herää kysymys, onko moisten ohjeiden suunnittelijalla koskaan ollut vauvaa, tai ovatko he edes koskaan nähneet sellaista? Mitä liikkuu suunnittelijan päässä, jos hän kertoo ettei vauva halua maata hiljaisuudessa sängyssään huoneessaan, hän tarvitsee sinne liikettä, väriä ja valoja? Kuinka monta vuosikymmentä sitten vauvoja on hereillä ollessaan vain makuutettu sängyssään? Monta kertaa olen pudistellut päätäni lehden ohjeita lukiessani.

Suuren Käsityön neuleohjeet ovat myös aika masentavia. Ne on usein ostettu suoraan Rowanilta tai muulta ulkomaiselta neulesuunnittelufirmalta, vaikka kyseiset ohjeet ovat saatavilla Suomeenkin helposti. Toinen vaihtoehto yleensä on, että ohjeet ovat kirkuvan värisiä omituisia laatikko- tai paksulankaneuleita jollaisessa ei kehtaisi ovesta ulos mennä, tai korjaanpa, että minä en kehtaisi.

Olen enemmän neuloja kuin ompelija, eikä Suuri Käsityö anna enää oikein mitään. Tänään Novitan tultua päätin, että SK:n tilaus loppuu maksetun jakson loppuun. Jos tarvitsen lehden, jossa on sekä neuleita että ompelua, SK:lle on olemassa erittäin hyvä kotimainen vaihtoehto: Moda.

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan

2006-03-13T00:06:00.000+02:00

Tulipa neulottua loppuun äsken todellinen ikuisuusprojekti. Mies kaipaili villasukkia. Muistin eräät jotka aikanaan aloitin joskus varmaan viime vuosituhannen puolella, ainakaan Termiittiä ei silloin ollut eli ehkä viitisen vuotta sitten. Ovat lojuneet lankalaatikon jossakin nurkassa koskematta kauan, kun toisesta oli kärki tekemättä ja lankaa niin vähän etten ollut varma riittääkö se. Turhautti niin että jätin kesken. Nyt kokeilin, ja se riitti kyllä tarkemmin kuin tarkasti: 12cm häntä jäi jolla sain pääteltyä :)) Malli on perussukka vahvennetulla kantapäällä ja parilla raidalla, lanka Novita Nalle, josta ei noita sävyjäkään ole vuosiin ollut enää saatavilla...

Oli tuo Mieskin mielissään kun sukat tulivat pikatoimituksena, ja väritkin sointuvat. Uhkasi nukkua ne jalassa ensi yön...

Helmikuussa tehtyja

2006-02-28T22:27:00.000+02:00

Tuommoinen syntyi Lankahamsterikuun aikana ja se painoi noin 530g. Termiitti työnsi kätensä kuvaan mukaan... Vauvakin on vaatinut sen verran ahkerasti taas huomiota viime päivinä että tuosta edelleen puuttuu langanpäiden päättelyitä ja kaksi nappia. Kaipa nekin joskus siihen ilmaantuvat, kunhan ehdin, ja kunhan sormien ihottuma paranee, että tuota akryylipitoista tekelettä uskaltaa käsissään pitää. Malli-idean otin Ullasta täältä.

Paidan lisäksi sain väsättyä pipon Novita Merinosta ja kaulaliinan Novita Ainosta. Paljon muutakin piti ehtiä tekemään, mutta tuli isoja asioita arkeen joiden vuoksi neulominen on ollut tyystin toissijaista viime aikoina. Mutta ehtiihän noita.

Lankahamstrausdieetti!

2006-01-26T11:50:00.000+02:00

Huhhuu, ilmoittauduin sitten lankahamsteriprojektiin tänäkin vuonna, kiitos Kristel kun otit asiaksesi sen tänäkin vuonna emännöidä ja tuomaroida! Langat ei kyllä siinä mielessä eroa kiloista lainkaan, että lankahamstereilla se varastojen vähentäminen tuntuu usein olevan jonkinlainen ikuisuusprojekti, ja silti lankakiloja vaivihkaa tulee keräiltyä niin ettei määrä tunnu millään putoavan, tuntuu lähinnä nousevan vain ;) Onneksi lankakilot ovat kovin iloisia liikakiloja, eivätkä haittaa ainakaan neulojan omaa terveyttä kovin vakavasti. Jos nyt mielenterveyttä ehkä. Kanssa-asujien terveydestä en mene takuuseen, riskit voivat olla mm. tällaisia.

Jos uskallan, rylläköin talousvaa'an kera jonkinlaisen inventaarion lankavarastoissani. Taidan tyytyä mittaamaan määrän kiloina, taitaisi tuntua liian hurjalta ottaa selvää paljonko lankaa on kilometreinä. Marjut pääsi muhkean lankakomeronsa (vai huoneensa?) kanssa peräti lukemaan 150km, ja se on jo pelottavan paljon. Ei sillä, on tuossa määrässä se hyvä puoli, että kun siitä tekisi Ariadnen langan, sillä pääsisi pimeässäkin pois Turusta takaisin pk-seudulle saakka! (Olisiko tässä syy pyrkiä itsekin samaan määrään?)

No niin. Anteeksi asennevammani ;) Jos saan punnittua keränpallerot ja langanluikerot, ilmoittelen varastotilanteen. Neulomisiin!

Toisenlaisia kädentöitä

2005-12-14T04:01:00.000+02:00

Piiperoisemme syntyi 27.11. ja käsityöt on aika lailla haave vain tällä hetkellä, pikkuinen neiti vie koko lailla kaiken ajan eikä tekemään ehdi kuin välttämättömiä jos niitäkään. Kädet on täynnä tekemistä. Uteliaille on tarinaa aiheesta piiperoisen omassa blogissa.

Jotakin pientä on ehtinyt lähinnä korjausommella kestovaippailun tiimoilta, ja fifi2 edistyy hyvin hitaasti mutta varmasti. Niin, tunnustan, minäkin semmoiseen hurahdin ;) Kokeilin, sitä pystyy neulomaan jotenkin silloinkin kun neiti on syömässä imetystyynyllä köllötellen. Se ei tosin tehnyt hirveän hyvää muutenkin jumittaville hartioille ja yläselälle, joten enpä ottanut tavaksi.

Jossain ensimmäisten postausten joukossa esittelin joskus näpertämiäni söpöjä pikku vauvaneuleita, joille ei aikanaan ollut käyttöä, kun esikoinen oli semmoinen iso pojanrontti että pienimmät vauvanvaatekoot jäivät jotakuinkin käyttämättä. Nyt on sitten nekin pikkuruiset suloiset villasukat ja myssyt olleet käytössä, kun piiperoisemme oli tosiaankin suht siro neiti (50cm/3375g/py33cm). Sairaalasta kotiin lähdettäessä oli lämpimät pukineet vauvalla, itse tehtyjä suurin osa, vaikka plus-asteilla ei tuota villahaalaria sitten tarvittukaan.

Lisää nukkapalloja jälleen kunhan on jotakin bloggailtavaa :)

Möhömaha ja mammamuoti...

2005-11-06T02:12:00.000+02:00

Aikani turhauduin nyt masun muhkeutuessa, etsiessäni kaupoista mammahousuja joihin mahtuisin ja joissa viihtyisin...

(Siis yleensä niissä on liian lyhyet lahkeet tai mahaosa on liian matala niin että ns vyötärökaitale jää just siihen pahimpaan kohtaan just mahan päälle, tai sit ne on kapealahkeiset porkkanamallit tai sitten muuten vaan totaalisen väärän tyyliset, ettei mulla ole vaatteita joiden kanssa semmoisia voisi pitää. Underbelly-farkut näytti aluksi kivalta, mutta 80-100e farkuista, joo huhhuh? Vali vali vali...)

Aluksi nuo olivat ihan tavalliset haaleansiniset hiukan trumpettilahkeiset matalavyötäröiset stretch-farkut. Niitäpä mulla on turhankin monet. Saksin vyötärökaitaleen ja vetskarihalkion yms ylimääräsen pois ja ompelin kaksinkertaisesta joustotrikoosta tuubimaisen kappaleen, johon pistin pari muoto-ommelta etukappaleelle. Se pöksyihin kiinni, sitten vielä lahkeensuukäänteet auki ja koko setti mariininsinisen värin kanssa koneeseen. Tuli siisti lopputulos, ja ompelin vielä lahkeensuukäänteet uusiksi niin että lahje jäi hieman pidemmäksi. Kyllä noita kehtaa pitää.

Ei saa kiinnittää liikaa huomiota kuvaan joutuneeseen muuhun toisarvoiseen materiaaliin. Kuten tuohon kalpeaan turvonneeseen odottajaan joka on mannekiinina pääasialliselle huomion kohteelle eli noille housuille :P

Termiitille joskus tein

2005-11-06T02:05:00.000+02:00

Sattui olemaan edellisenä syksynä sopivan monta kerää tuommoista kauniin siniharmaata Bambinoa joutilaana, ja löysin jostain muutaman vuoden vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä oikein perinteisen lasten aran-neulemallin.

Tätä aiemmin en ole koskaan saanut paitaa toteutettua kokonaiseksi asti, mutta tuohon olen oikein tyytyväinen. Termiitti tykkäsi kovasti ja piti tuota lämmikkeenä usein tarhapäivinä haalarin alla. Bambinosta neuloen tuli niin ihanan kevyt ja pehmoinen ja silti lämmin neule.

Sääli että ipanat kasvaa niin äkkiä, tuo 110 sentin kokoiselle tarkoitettu jäi jo viime keväänä 3,5-vuotiaalle Termiitille sitten pieneksi :(

Tulokkaalle lämmikettä

2005-11-03T19:41:00.000+02:00

Tulihan se Piiperoisen haalari vihdoin valmiiksi, kun ryhdistäydyin ja ompelin siihen sen vetoketjun. Onkin taas vaihteeksi kokonaan käsintehty pukine, kun vetskarinkin näpersin käsin kiinni. Työlästä puuhaa moinen.

Malli on vanhasta (199o-luvun lopun) Novitan vauvaneuleliitteestä koko 60cm, hieman muunsin: en neulonut resoreihin käännevarapituutta, tein kauluksesta runsaamman, lisäsin piristeeksi raidat ja siirsin vetskarin eteen. Lankana Sandnes Lanett.

Pöksyjä sun muita tekeleitä

2005-10-24T00:49:00.000+03:00

Nää langat on huhuilleet nurkasta jo jonkin aikaa. Vihdoinkin miehen villapaita on puikoilla, ja näyttää nyt 23cm etukappaleen helmasta neulottuna oikein mukavalta. Vauvan villahaalari on vetoketjun ompelua vaille valmis, ja se on niin tympeää puuhaa että mieluusti keksin kaikkea muuta ennenkuin siihen rupean, kuinkas muuten.

Ja niitä kuvia:

Ekat villavaippahousukokeilut. Sovitusmallia kun ei ollut, niin piti hilseestä repiä lahkeensuiden silmukkamäärät, katsotaan nyt sitten minkä mallinen vauva tulee, että sopiiko sinne päinkään. Punaruskeista on saumat vielä ompelematta, pitäis kaivaa jostain lanka joka tuohon väriin sopisi. Tuon väristä lankaa ei pahemmin ole ikinä mun lankavarastoissa ollut, enkä hahtuvasäikeellä kyllä osaa ommella saumaa, se katkeaa siihen ihan takuulla.

Nää on ihan pikkukokoa sitten. Kirjekuorimalli ja poikittain neulottu malli oli tosi helpot tehdä, niistä tykkäsin, saapa nähdä syntyykö näitä enemmänkin. Ja sitä hahtuvaa on sitten ihana neuloa, kun kädet tottuvat tekemään löysempää neulosta eikä enää katkeile... se on niin pehmoista. Iski mieletön hinku tehdä huovutetut lapaset siitä seuraavaksi, mutta jospa nyt malttais mielensä ja urakois nää keskeneräiset neuleentapaiset ensin pois...

Tuommonen megaiso puikkokotelo tuli tehtyä kun edellinen kapea puikkopussi jäi pieneksi. Sieltä puuttuu kuvasta muutamatkin pitkät puikot ja parisen virkkuukoukkua. Ei varmaan oo ihan joka kutojamummolla yhtä militaristista asevarastoa, vai onko, häh?

No, oikeasti tuo oli housujen tvillikankaan ylijäämää, ainoa joka oli tarpeeks kestävää tuohon käyttöön... Ja kauniisti menee kotelo rullalle eikä puikot putoile. Jokin kiinnitys tuohon on pohdinnassa, kunhan jaksaisi vaivautua. Kankaan henkeen voisi tietysti kehittää siihen mustaa nauhaa ja mustat muoviset pikasoljet, niitä olisi tuolla valmiina, mutta... no joo...

Reunassa linssiluteena kurkkiva kirjava hässäkkä on Huopasesta virkattu n. 50x70cm lätkä, joka pitäis testiks huovuttaa koneessa. Jos se huopuu kunnolla, siitä tulee istuinalusta, jos ei, niin... enköhän siitä jotain keksi.

Termiitin villaiset säärystimet tulivat niin ikään valmiiksi ja pääsivät käyttöön. Poika on monena iltana pyytänyt ne, ja on tykännyt kovasti. Novitan wool on iholla hieman karkea, mutta nuo ajavat asiansa mainiosti nimenomaan pyjamanhousujen päälle vedettyinä, ja pysyvät siten jopa päälläkin. Ei ole ipana enää valittanut öisiä jalkasärkyjä, jospa se lämpö oikeasti sitten auttaa. Mitä nyt välillä on pyjaman, säärystimien ja peiton kanssa turhankin hiki.

Millähän saisi itseään niskasta kiinni ja ompelisi sen vauvan haalarin vetoketjun... Olikos jollain nettikaupalla valikoimassa motivaatiota kilohintaan?

Meemihölmöilyä

2005-10-09T03:45:00.000+03:00

Mihin nää päivät ja viikot oikein häviää? Syyskuu katosi jonnekin. No, myönnetään, melkein valmiina on muutamat hahtuvalangasta neulotut villavaippahousut tulevalle pikkuiselle, sekä muuta pientä ehtinyt niin ikään tulla valmiiksi tai ainakin valmiimmaksi. Niistä lisää kun saan otettua kuvia bittimuotoon saakka. Saisi nyt nuo työt pois alta, niin pääsis aloittamaan miehen villapaidan, jonka langat odottelee jo vaativasti pussissaan puikoille pääsyä...

Tähän väliin sorrun minäkin tähän bloggaajan vakiotautiin eli meemeihin. Enkä ihan lyhyillä blogiani täytäkään, repikää tästä:

1. Etunimi?
Juu on mulla sellainenkin. Harvemmin sillä puhutellaan, sukunimellä tai äidiksi useammin tulen puhutelluksi.
2. Nimettiinkö sinut jonkun mukaan?
Äitini suvusta on nimi otettu.
3. Luettele lempinimesi!
ks. kohta 1.
4. Syntymäpäiväsi?
Elokuun puolenvälin jälkeen olen maailmaan tullut.
5. Nimeä joku, jolla on sama syntymäpäivä kuin sinulla!
Eks-anopilla. Enpä muita tiedäkään. Termiitti tähtäsi lähelle, pojan laskettu aika oli päivää ennen synttäreitäni.
6. Asumismuotosi?
Ihanassa rauhallisessa puistomaisessa kaupunginosassa pienkerrostalossa vuokralla.
7. Kengänkokosi?
Pakko se kai on sanoa, 41, harvoin pienempi mahtuu...
8. Vasen- vai oikeakätinen?
Oikea. Vasuri on ihan kömpelö, kun oli rikki monta vuotta ja siksi hyvin passiivinen raaja.
9. Hiusten väri?
Ööh, ruskeat.
10. Silmien väri?
Vihreät.
11. Pidätkö piilolinssejä?
En onneks tarvitse. Pluslasit on pöytälaatikossa...
12. Onko sinulla tatuointia?
Ei vielä. Suunnitteilla.
13. Lävistyksiä?
Yksi on (kulma). Kielilävistyksen aattelin ottaa, sen enempää tuskin tulee otettua.
14. Poltatko?
Yli puoli vuotta sitten lopetin.
15. Juotko?
Olut maistuu mukavassa seurassa, toisinaan kerralla reilumminkin. Nyt odotusaikana tyystin nollalinja alkoholijuomien suhteen.
16. Oletko koskaan juonut itsesi niin huonoon kuntoon, ettet muista mitään?
On sekin ehditty saada takavuosina aikaiseksi alkoholilla ja pari kertaa muutenkin on tullut oltua niin huonossa kunnossa.
17. Lempijuomasi?
Karhu III. Jäävesi. Kahvi.
18. Lempiruokasi?
Mustin (siis mutsin) tekemä lasagne. Kalaruuat on hyviä kans.
19. Lempijälkiruokasi?
Jälkkärit jää yleensä väliin, mut jos on jotain raikasta rahkaa niin sit syön mieluusti.
20. Lempijäätelömakusi?
Jäätelö ei ole mun juttu. Mut jos on irtojätskinä Valion Polkkaa niin se on aika hyvää.
21. Lempivärisi?
Tummanvihreä, okra, tulenvärit, murretut luonnonläheiset lämpimät värit yleensä.
22. Lempiurheilulajisi?
Jos pitää ite harrastaa niin futiksen potkiminen ja uinti. Jos taas telkkarista kattoa niin tämä penkkiurheiluhullu juurtuu sohvaan, kun tulee yleisurheilukisoja tai kansainvälisiä futismatseja, UEFAa tai arvokisoja.
23. Lempikuukautesi?
Syksyn kuukaudet. Elokuussa alkaa jo helpottaa, syyskuu ja lokakuu on yksinkertasesti ihania.
24. Lempituoksusi?
Vastasyntynyt. Ihmisen ihon tuoksu, se aidoin kaikista. Vihaan keinotekoisia hajuja :(
25. Lempiäänesi?
Oman rakkaan uni. Muksun tai oman miehen tuhina vieressä.
26. Vuoden lempipäiväsi?
Ei ole yhtä tiettyä, jokainen päivä voi olla niin upea tai mennä tyystin pieleen...
27. Uskotko jumalaan?
Se on oma asiani.
28. Pidätkö presidentti Bushista?
Enpä voi väittää arvostavani hänen näkemyksiään ja toimintaansa. Ei anna kovin älykästä kuvaa itsestään.
29. Onko sinulla nettipäiväkirjaa/blogia?
Miltäs näyttää?
30. Avaatko kengännauhasi, kun otat kengät pois jalasta?
Ei ole aikaa kikkailuihin, kehitän kenkiin aina sellaisia ratkaisuja että ne saa kiskaistua jalkaan tai pois äkkiä.
31. Montako tyynyä käytät nukkuessasi?
Niin monta kuin tarjolla on. Tällä hetkellä 3 :-P
32. Esitätkö tähdille toiveita?
Mitäs tähdillä on tekemistä miun toiveiden toteutumisen kanssa? Tässä suhteessa olen tylsä.
33. Katsotko vielä lapsille suunnattuja TV-ohjelmia/elokuvia?
No tietenkin. Ne on toisinaan tosi hyviä.
34. Oletko sarkastinen?
Ei vahvinta lajiani, niin helposti lipsahtaa ilkeyden puolelle, että pidän mieluummin suuni kiinni. Mutta tarvittaessa virnuilen liikaakin.
35. Onko kukaan sanonut sinun muistuttavan jotain julkkista?
Muutamankin kerran verrattu pariin naisnäyttelijään, kummastakaan en oo ite kauheen samaa mieltä.
36. Jos olisit värikynä, mikä olisit?
Se keltainen jolla aurinko piirretään
37. Pidätkö lentokoneella matkustamisesta?
Paha sanoa, en ole koskaan matkannut matkustajakoneella, vain pienkoneessa olen ollut.
38. Kokeilisitko/oletko kokeillut benji-hyppyä?
Kokeilisin. Kun nyt järjestyisi, kallista puuhaa sekin, ja on tilanteita jolloin se on turhan vaarallista... Esimerkiksi nyt kahdeksannella kuulla raskaana ollessa :-P
39. Oletko koskaan laulanut yleisön edessä?
Muutamankin kerran, noin tuhannelle ihmiselle enimmillään. En tosin silloin yksin soolona.
40. Monellako keikalla olet ollut?
En minä niitä kaikkia jaksa laskea!
41. Onko sinulla iPodia?
Ei ole. ibook on mukana siellä missä tulee musiikkia kuunneltua, siellä ne musat on kaikki mukanakin sitten.
42. Imuroitko musiikkia (Internetistä)?
Harvemmin. Arvostan liikaa musiikin tekijöitä, että viitsisin viedä heiltä leipää pöydästä. Levyt, jotka vakuuttaa, tulee sitten ostettuakin.
43. Montako lainvastaista asiaa olet suorittanut?
Tähän en vastaa. Liian monta.
44. Oletko koskaan ampunut aseella?
Olen.
45. Oletko koskaan tärvellyt tosissasi ja tahallasi toisen omaisuutta?
Olen.
46. Oletko koskaan lyönyt vastakkaista sukupuolta olevaa ihmistä?
Olen.
47. Oletko koskaan vahingoittanut itseäsi tahallasi?
Olen.
48. Suurin virheesi?
Ilmeisesti jokin tehty asia tai valinta, ja on muutama asia joita kadun ja paljon, mutta niitä ei tähän sovi kirjata.
49. Mikä on kotoa katsottuna kauimmainen piste, jossa olet ollut?
Oiskohan jossain tuolla Norjan puolella kun mennään Suomen päälaen kohalta rajan yli.
50. Jos voisit matkata minne tahansa, minne menisit?
En kaipaa pois, mutta jos täytyy jokin paikka valita niin Islanti ja Irlanti ois nähtävä.
51. Millainen on unelma-autosi?
Tylsä suuri turvallinen perheauto. Tilaa ja korkeutta, vaikka joku Peugeot 807 tai Renault Grand Scenic... Toisaalta tälle porukalle riittäis mainiosti semmoinen herkku kuin Toyotan uusi Land Cruiser :-P~
52. Oletko sinut pituutesi kanssa?
En ihan. Vois pari senttiä vähemmän olla.
53. Pidätkö käsialastasi?
Enpä ole ajatellut, on se ihan kaunis kun asiaa noin miettii.
54. Pidätkö itseäsi vahvana?
Pidän.
55. Mistä pidät itsessäsi vähiten?
Ärsyttävistä luonteenpiirteistäni eli ajoittaisesta tosikkomaisuudesta ja besserwisser-tyylistä, ja ahkerampikin haluaisin jaksaa olla.
56. Nimeä jotain fyysistä, mistä itsessäsi pidät?
Keskimäärin tykkään tästä rungosta, vahvat ja sopusuhtaiset mitat, naisen muotoinen nainen.
57. Nimeä jotain ei-fyysistä, mistä itsessäsi pidät?
Vaikea kysymys. Arvostan itessäni sitä että kärsivällisyys ja semmonen asioitten tyynesti ottaminen on kehittyneet hurjasti viime vuosien aikana.
58. Jos olisit joku muu, olisitko itsesi ystävä?
En tiedä onnistuisiko se. En oo niitä ihmisiä joiden kanssa ystävystyy noin vaan. Tai sit luulen vaan.
59. Ketä ikävöit eniten?
Poikaani kun hän on poissa luotani. Toisaalta edesmennyttä ystävää, josta pidin ja jota arvostin.
60. Homoavioliittojen puolesta vai vastaan?
Puolesta!
61. Oletko homofobinen?
En ymmärrä homofobian perusteita juurikaan, en siis ole.
62. Oletko biseksuaali?
Kyllä.
63. Ensimmäinen asia, jonka huomaat vastakkaisessa sukupuolessa?
Kokonaisuus, olemus, tapa katsoa ja puhua...
64. Onko sinulla ollut vastakkaista sukupuolta olevaa vierasta asunnossasi?
Mikä kysymys tää nyt on??
65. Minne haluaisit mennä ensitreffeillä?
Kuvitellaan että ne ensitreffit olis vielä edessäpäin - varmaan treffikumppanin kotiin.
66. Kuvaile täydellisiä treffejä!
Ei aavistustakaan. Hämyinen hiljaisen kuppilan nurkka ja hyvä olut, tai illallinen ruokaravintolassa ja sit jomman kumman kotosalle olemaan rauhassa kaksin ja hyvän musiikin parissa.
67. Onko kukaan laulanut tai soittanut (musiikkia) sinulle henkilökohtaisesti?
On!
68. Onko sinua suudeltu ilotulituksen aikana?
On.
69. Milloin sait ensisuudelmasi?
Olinkohan 13v? Ei voi muistaa.
70. Onko joku yli 10 vuotta sinua vanhempi yrittänyt iskeä sinut?
No on!!
71. Mikä sytyttää sinua (”turns you on”)?
Kosketus, kahdenkeskisyys, se kun aistin kumppanistani älykkyyden ja vireyden.
72. Mikä tappaa kiinnostuksesi?
Junttius. Likaisuus. Kiire. Fyysinen huono olo.
73. Oletko ujo?
Kaikkea muuta.
74. Oletko liian ujo pyytääksesi ketään (vastakkaisen sukupuolen edustajaa) ulos?
Omituinen kysymys tämäkin, mutta jos se tilanne olis edessäpäin niin oon kyllä niin vanhanaikainen että ootan miehen tekevän aloitteen. Tytön pyytäisin varmaan itse ensin.
75. Oletko varattu vai sinkku?
Onnellisesti kihloissa, häitä järjestellään :)
76. Oletko koskaan rakastanut ketään?
Olen.
77. Kelle sanoit viimeksi rakastavasi tätä?
Miehelleni tänään.
78. Milloin itkit viimeksi?
Ei siitä kauaa ole, pari viikkoa max.
79. Oletko koskaan itkenyt ilman hyvää syytä?
Määrittele hyvä syy itkemiselle?
80. Oletko kiinnostunut jostain henkilöstä juuri nyt?
Heh. Ihan liian onnellinen olen parisuhteessani.
81. Koti poislukien, missä kävit viimeksi?
Kaupassa :D
82. Mitä kirjoja luet tällä hetkellä?
Nyt ei ole kesken mitään romaania, se harrastus on tauolla. Mieluummin käytän liikenevät hetket lepäilyyn tai käsitöihin.
83. Mikä on tämänhetkinen lempikappaleesi?
Ei ole yhtä tiettyä, In Flames ja Meshuggah tulee herkästi laitettua soimaan.
84. Mitä hiirimatollasi on?
Kilpailijafirman mainoshiirimatto, hehe. Sillä on hiiri, pölyä ja leivänmuruja.
85. Mitä katsoit eilen illalla TV:stä?
Erätulilla-ohjelman (kalastusta!), SF-studion, Reservoir Dogs -leffan, uutisia.
86. Kenet haluaisit tavata juuri nyt?
Termiittiä on ikävä...
87. Jos voisit olla jonkun kanssa juuri nyt, niin kenen?
Perheeni. Mies tuossa vieressä onneksi onkin mutta Termiitti puuttuu.
88. Minkäväriset housut ja kengät sinulla on jalassasi?
Tummansiniset jazzhousut on jalassa, kenkiä ei oo tapana sisällä pitää.
89. Millainen sää on nyt ulkona?
Pimeää (kello on puoli neljä aamuyöllä), 11 astetta, syksyisen kosteaa ja hiukan tuulista.
90. Kelle puhuit viimeksi puhelimessa?
Neuvolan terveydenhoitajalle eilen.
91. Mitä kuuntelet tällä hetkellä?
Killswitch Engage - Take This Oath. Vaihtuu just Dream Theateriksi.
92. Mitä söit viimeksi?
Kanasuikale-nuudeli-currywokkia, itte tehtynä oikein hyvää.
93. Viimeisin katsomasi elokuva?
The Crow tuli illalla telkkarista. En tykännyt.
94. Pelottavat elokuvat vai onnelliset loput?
Pelottavat elokuvat. Kun näkisi joskus sellaisia.
95. Kesä vai talvi?
Talvi.
96. Halit vai suudelmat?
Ei kumpaakaan? Rakkaimpia tosin on kiva halitella ja sylitellä.
97. Rolling Stones vai Beatles?
No ei kumpaakaan!!
98. Kissat vai koirat?
Kissat ehdottomasti. Harmi ettei voi itelle ottaa kun on allerginen.
99. Sano jotain-ihan-mitä-vaan itsestäsi!
wtf?

Tämä löytyi siis superin blogista.

Beware, lisää:

Jos olisin kuukausi, olisin elokuu.
Jos olisin viikonpäivä, olisin keskiviikko - keskellä arkea.
Jos olisin kellonaika, olisin se hetki, jona aurinko nousee.
Jos olisin planeetta, olisin Maa, joka taistelee säilyttääkseen elämän saasteiden paineessa.
Jos olisin merieläin, olisin tummaselkäinen meriahven.
Jos olisin suunta, olisin "eteenpäin".
Jos olisin huonekalu, olisin sänky.
Jos olisin synti, olisin itserakkaus (onko sellaista?).
Jos olisin neste, olisin vesi.
Jos olisin puu, olisin vaahtera.
Jos olisin kasvi, olisin villiviini.
Jos olisin säätila, olisin kirpeä syksyn pilvipouta.
Jos olisin soitin, olisin poikkihuilu - osaa soida toisinaan kauniisti, mutta vain yhtä säveltä kerrallaan.
Jos olisin eläin, olisin naarasleijona.
Jos olisin väri, olisin tummanvihreä.
Jos olisin vihannes, olisin parsakaali, siitä joko tykätään tai sitten ei todellakaan tykätä...
Jos olisin ääni, olisin venesataman aaltojen loiske ja takiloiden napse tuulessa.
Jos olisin alkuaine, olisin hiili.
Jos olisin auto, olisin pasi.
Jos olisin laulu, olisin U2:n One.
Jos olisin elokuva, olisin Lars von Trierin Breaking The Waves.
Jos olisin kirja, olisin Eeva Joenpellon Tuomari Müller...
Jos olisin ruoka, olisin muikkukukko!
Jos olisin paikka, olisin Saimaan Kangas-Teljo.
Jos olisin numero, olisin 9.

Jospa se meemiasioista tällä kertaa? Ja nyt lupaan, että seuraava postaus liippaa jo lähempää itse asiaa eli nukkapalloja. Kunhan saan todistusaineistoa neuleista .jpg:ksi asti.

Neuleet kenties edistyykin nyt vähän uudella tahdilla, jouduin nimittäin aikaistetusti äitiyslomalle jo raskausviikolta 31, kun astma räjähti käsiin niin että mentiinkin sitten jo ambulanssilla meilahteen saamaan apua. Lääkäri totesi, ettei ole menemistä puhetyöhön 8h/pv -tahdilla, eli toipumislomaa tuli joitakin viikkoja, ja sitten virallisesti mammalomalle. Olo on ollut vähintäänkin vaikea, ja totuttelemista on ollut, kun työt yhtäkkiä loppuivat. Eka kotiviikko meni kuitenkin siihen, etten juuri jaksanut muuta kuin maata ja lepäillä hyvin hiljaa, en jaksanut juuri edes istua, saati sitten neuloa, joten syytäkin olla kotona hissukseen...

Ja nyt toteuttamaan sitä lepäämistä jälleen!

Jos olisin lanka...

2005-08-12T02:35:00.000+03:00

Shetlanninvilla, hyvää päivää :)

You are Shetland Wool.
You are a traditional sort who can sometimes be a
little on the harsh side. Though you look
delicate you are tough as nails and prone to
intricacies. Despite your acerbic ways you are
widely respected and even revered.

What kind of yarn are you?

Pakko myöntää, että vaikka nää aika ympäripyöreää huuhaata onkin, niin tuo osuu jokseenkin hyvin. Etenkin "prone to intricacies"...

Sukkaset

2005-08-09T16:43:00.000+03:00

Noin kokoa 31-33. Eli Termiitin jalkaan ohuen sukan kanssa juuri ja juuri vielä varpaissa väljää - sopinevat oivallisesti talvella kun tarve on. Totaalisen perusmalli vahvistetun kantapään kanssa.

Vihdoinkin aikaa istahtaa neuleen ääreen

2005-08-03T01:16:00.000+03:00

Nyt se sitten alkoi, nimittäin kauan odotettu kesäloma. On aikaa ajatella muutakin kuin arjen kiireessä asioista selviytymistä. Muuton jäljiltä kämpässä on tietysti vielä paljon järjesteltävää, mutta sen verran on kaaoksen tomut laskeutuneet jo, että kykenin raivaamaan tieni tavararöykkiöiden läpi sinne missä neulepuikot sijaitsivat. Katsokaas kun villasukkien neulominen on hyvä aloittaa jo elokuussa, että varmasti ehtivät kylmille säille valmiiksi!

Jostain lankaa myyvästä kaupasta hyppäsi ostoskoriin Novitan Nalle Coloria, sitä vinkeintä sinipunakeltaviher-kirjavaa yksi 150g kerä. Mokomat markkinatalouden juonittelijat järjestelevät reitilleni lankaosastoja vaikka kuinka yritän pitää mielessä kaupassa käydessäni sen, mitä Oikeasti Piti Ostaa. No, ei tuo paljon maksanut, ja tuosta saa jo sukat Termiitille ja pieniä sukkia ja lapasia Tulevalle... *puolustel*

Vinkeä on jotakuinkin osuvin sana kuvaamaan sitä värileiskua jota neulepinnasta syntyy kun lanka on pätkävärjättyä, ja pätkä on nimenomaan pätkä, siis lyhyt sellainen. No, saapahan Termiittikin kerrankin väriä vaatetukseensa, kun muutoin pojille on tarjolla niin kovin ankeita sävyjä talvipukeutumiseen. Mutta enkös justiinsa tehnyt Termiitille edelliset villasukat? Onko siitä muka niin kauan?

Ne muistaakseni tein 7 veljeksen siniharmaan sävystä. Ei tuo kuumakalle kyllä etelän lämmössä Kuoma-kenkiinsä lisälämmikettä tarvinnut kuin kovimpina pakkaspäivinä, mutta silti edelliset sukat ovat kovin kuluneiksi hiulaantuneet kuin niitä olisi enemmänkin käytetty. Ja miten tuo lapsi voi kasvaa tuohon tahtiin, niiden sukkien kantapää luistaa jo jalkapohjan alle, ja monet muutkin 28-30 -numeroiset sukat ovat jo kovin ahtaita tuon talleroiseen jalkaan. Jetien sukua kai, kun 30 alkaa olla ehdoton lähtökoko nyt uusien kenkien sovituksessa, ja poika sentään täyttää viikon päästä vasta neljä vuotta!

Termiitin käpäläpaita

2005-07-24T02:46:00.000+03:00

Termiitti sai kerrankin luvan kanssa sotkea väriä käsiin ja läntätä tassunjälkiä leiripaitaan.

Söpöstelyä

2005-07-24T02:39:00.000+03:00

Tuommoisia on tullut neulottua liiaksikin. Vauvaneuleet palkitsevat, pikkuruisia asusteita syntyy äkkiä. Kovin söpöjä, mutta välillä niin turhia... Tuo villahaalari on vastasyntyneen kokoa, eikä elokuun helteillä syntynyt Termiitti sitä tietenkään tarvinnut. Samasta syystä säilökoppaan päätyivät myös perinteinen vauvamyssy, tupsupipo, nuo molemmat pienet lapaset sekä palmikkovillasukat. Ja olihan tuo kastemyssy ihan kiva virkata, mutta mitäs sellaisella tekee jos lasta ei kasteta?

Varastoja

2005-07-24T02:32:00.000+03:00

Murto-osa käsityömateriaalien varastoista. Lankaa liikuskelee kämpässä lisäksi muutamassakin muovipussissa ja keskeneräisessä tekeleessä. Koskahan kangasvarastot turpoavat yhtä älyttömiksi? Veikkaan että tuon tulevan vauvan kestovaippaprojektin myötä sekin tapahtuu. Voi itku.

Tunnustuksia 2

2005-07-24T02:21:00.000+03:00

Loogisesti neulefriikkiydestä seuraa käsittämätön neulelankojen ja -tarvikkeiden ja ohjeiden hamstraaminen. Olisikohan lankaa ja keskeneräisiä töitä ynnä muuta villatöhnää varmaan kuutio. Jokainen neuloja tietää mistä puhun, tätä vaivaa vaan on niin kovin eri asteisena riippuen neulojan itsekurista ja kaikesta muusta sellaisesta...

Jokin aika sitten neuleharrastajat järjestivät lankahamsterikuukauden, jolloin kuun alussa jokainen punnitsi lankavarastonsa ja keskeneräiset työnsä, ja kyseisen kuukauden aikana ei saanut ostaa uutta lankaa, vaan parhaiten olemassaolevia varastoja kuukauden aikana keventänyt voitti kisan. Osanottajia liittyi mukaan mielenkiintoisen paljon - en ole siis ongelmani kanssa suinkaan yksin. Käytössä oli aika satsi kekseliäisyyttä, kun piti miettiä, mitä todellista neuletta saisi aikaan aina muutamasta kerästä kutakin lankalaatua /väriä. Mutta syntyi niitä, jopa vain syntyikin.

Itsekin sain jonkin keskeneräisen tuona aikana valmiiksi ja jotakin muutakin, vaikken virallisesti kisassa ehtinytkään olemaan mukana. En kyllä olisi pärjännytkään - olikohan suurin lankamäärä alussa siinä kolmenkymmenen lankakilon kieppeillä, ja voittaja kerkesi kuukauden aikana neuloa langasta neuleiksi peräti yli neljä kiloa lankaa! Vertailukohdaksi mainittakoon, että miehen medium-kokoiseen villapaitaan menee ehkä karkeasti kilo...

Tunnustuksia 1

2005-07-24T02:10:00.000+03:00

Ehkä hyvä tietää tämä, kun katsoo kriittisesti meitsin norsunkädellä tehtyjä näperryksiä. En ole sitten varmaan kokonaista tuntia edes istunut koskaan koulun kässäntunnilla ekan ja tokan luokan väkerryksien jälkeen. Kolmannella juuri luokan puolivälissä piti vaihtaa koulua kun muutimme, ja totesin uudessa koulussa 20 minuuttia kässänluokassa istuttuani, että en muuten rupea nyhertämään. Mitäpä oli siihen sitten auktoriteeteilla sanomista, ja totesivat vaan "huoh, no ei sitten väkisin". Sama toistui seiskalla vastaavan kuvion tultua eteen.

Ja se siitä sitten. Veistonluokassa olin enemmän kotonani ja metallityöt oli varsinkin mieleen. Onkohan niitä missään tallella enää? Taitaa äiti kohteliaisuudesta säilyttää niitä aarteita, kaikkia niitä pannunalusia ja kynttilänjalkoja ja löylykauhoja ja kenkälusikoita, jotka jokainen kolmesta lapsesta vuorollaan kantoi kotiin.

Jokin omituinen kipinä sitten kuitenkin 13v:nä syttyi neulomiseen (mihinkäs muuhunkaan). Äiti näytti silmukoiden luomisen ja perusjutut, ja loput pähkäilin jotakuinkin itse. Ei siitä paluuta enää ollutkaan, addiktio syveni kun oikean ja nurjan tilalle tulivat palmikot ja resorit ja patenttikin, ynnä sukat ja lapaset, joita rääpin kasaan ensin yrityksen ja erehdyksen kautta ja hoksasin pian miten homma tehdään oikein. Eipä noista nykyään ole valitettu, kun kerrankin kotitekoista saa, jos ehdin tekemään. Ja sittemmin olen neuloen tehnyt melkein kaiken, ja asustaa tuolla nurkassa brotherin KH970-neulekonekin, kyllä, juuri se jossa on oikein elektroninen ohjauslaatikko johon voi ohjelmoida pitsit ja kuviot...

Uuden blogin alku

2005-07-23T21:19:00.000+03:00

No niin. Sen sijaan että keräisin ja levittelisin keskeneräisiä ja valmiita käsityötekeleitä pelkästään kotiin, rupean sitten levittelemään nukkapalloja nettiinkin. Piakkoin tulossa kuvia ja juttua miun käden jäljistä, ei yksistään käsitöistä vaan mitä nyt muutenkin joskus tulee tehtyä.