Termiitin käpäläpaita

Termiitti sai kerrankin luvan kanssa sotkea väriä käsiin ja läntätä tassunjälkiä leiripaitaan.

Söpöstelyä

Tuommoisia on tullut neulottua liiaksikin. Vauvaneuleet palkitsevat, pikkuruisia asusteita syntyy äkkiä. Kovin söpöjä, mutta välillä niin turhia... Tuo villahaalari on vastasyntyneen kokoa, eikä elokuun helteillä syntynyt Termiitti sitä tietenkään tarvinnut. Samasta syystä säilökoppaan päätyivät myös perinteinen vauvamyssy, tupsupipo, nuo molemmat pienet lapaset sekä palmikkovillasukat. Ja olihan tuo kastemyssy ihan kiva virkata, mutta mitäs sellaisella tekee jos lasta ei kasteta?

Varastoja

Murto-osa käsityömateriaalien varastoista. Lankaa liikuskelee kämpässä lisäksi muutamassakin muovipussissa ja keskeneräisessä tekeleessä. Koskahan kangasvarastot turpoavat yhtä älyttömiksi? Veikkaan että tuon tulevan vauvan kestovaippaprojektin myötä sekin tapahtuu. Voi itku.

Tunnustuksia 2

Loogisesti neulefriikkiydestä seuraa käsittämätön neulelankojen ja -tarvikkeiden ja ohjeiden hamstraaminen. Olisikohan lankaa ja keskeneräisiä töitä ynnä muuta villatöhnää varmaan kuutio. Jokainen neuloja tietää mistä puhun, tätä vaivaa vaan on niin kovin eri asteisena riippuen neulojan itsekurista ja kaikesta muusta sellaisesta...

Jokin aika sitten neuleharrastajat järjestivät lankahamsterikuukauden, jolloin kuun alussa jokainen punnitsi lankavarastonsa ja keskeneräiset työnsä, ja kyseisen kuukauden aikana ei saanut ostaa uutta lankaa, vaan parhaiten olemassaolevia varastoja kuukauden aikana keventänyt voitti kisan. Osanottajia liittyi mukaan mielenkiintoisen paljon - en ole siis ongelmani kanssa suinkaan yksin. Käytössä oli aika satsi kekseliäisyyttä, kun piti miettiä, mitä todellista neuletta saisi aikaan aina muutamasta kerästä kutakin lankalaatua /väriä. Mutta syntyi niitä, jopa vain syntyikin.

Itsekin sain jonkin keskeneräisen tuona aikana valmiiksi ja jotakin muutakin, vaikken virallisesti kisassa ehtinytkään olemaan mukana. En kyllä olisi pärjännytkään - olikohan suurin lankamäärä alussa siinä kolmenkymmenen lankakilon kieppeillä, ja voittaja kerkesi kuukauden aikana neuloa langasta neuleiksi peräti yli neljä kiloa lankaa! Vertailukohdaksi mainittakoon, että miehen medium-kokoiseen villapaitaan menee ehkä karkeasti kilo...

Tunnustuksia 1

Ehkä hyvä tietää tämä, kun katsoo kriittisesti meitsin norsunkädellä tehtyjä näperryksiä. En ole sitten varmaan kokonaista tuntia edes istunut koskaan koulun kässäntunnilla ekan ja tokan luokan väkerryksien jälkeen. Kolmannella juuri luokan puolivälissä piti vaihtaa koulua kun muutimme, ja totesin uudessa koulussa 20 minuuttia kässänluokassa istuttuani, että en muuten rupea nyhertämään. Mitäpä oli siihen sitten auktoriteeteilla sanomista, ja totesivat vaan "huoh, no ei sitten väkisin". Sama toistui seiskalla vastaavan kuvion tultua eteen.

Ja se siitä sitten. Veistonluokassa olin enemmän kotonani ja metallityöt oli varsinkin mieleen. Onkohan niitä missään tallella enää? Taitaa äiti kohteliaisuudesta säilyttää niitä aarteita, kaikkia niitä pannunalusia ja kynttilänjalkoja ja löylykauhoja ja kenkälusikoita, jotka jokainen kolmesta lapsesta vuorollaan kantoi kotiin.

Jokin omituinen kipinä sitten kuitenkin 13v:nä syttyi neulomiseen (mihinkäs muuhunkaan). Äiti näytti silmukoiden luomisen ja perusjutut, ja loput pähkäilin jotakuinkin itse. Ei siitä paluuta enää ollutkaan, addiktio syveni kun oikean ja nurjan tilalle tulivat palmikot ja resorit ja patenttikin, ynnä sukat ja lapaset, joita rääpin kasaan ensin yrityksen ja erehdyksen kautta ja hoksasin pian miten homma tehdään oikein. Eipä noista nykyään ole valitettu, kun kerrankin kotitekoista saa, jos ehdin tekemään. Ja sittemmin olen neuloen tehnyt melkein kaiken, ja asustaa tuolla nurkassa brotherin KH970-neulekonekin, kyllä, juuri se jossa on oikein elektroninen ohjauslaatikko johon voi ohjelmoida pitsit ja kuviot...

Uuden blogin alku

No niin. Sen sijaan että keräisin ja levittelisin keskeneräisiä ja valmiita käsityötekeleitä pelkästään kotiin, rupean sitten levittelemään nukkapalloja nettiinkin. Piakkoin tulossa kuvia ja juttua miun käden jäljistä, ei yksistään käsitöistä vaan mitä nyt muutenkin joskus tulee tehtyä.