Latvalahon löpinät

Pää on ihan pyörällä. Tuhat asiaa käsissä ja paritsadat muutkin tuntuu kaatuvan päälle, omituisen uuvuttava räkätauti iski, ja tuli yllärilähtö 140km päähän setvimään asuntokauppapapereita, vauva toki matkassa mukana. Koskahan olisi hetki hengähtää?

Se hyvä puoli reissaamisessa yleensä on, etten itse aja, eli matkalla voi neuloa. Tällä kertaa oli kuitenkin jo niin pimeää kun ilta-aikaan ajeltiin, ettei nähnyt tehdä mitään, ja meinasi tulla ahdistus autossa. Ettäkö pitäisi istua tumput suorina puolitoista tuntia paikallaan tekemättä mitään?? Mahdottomuus neulojalle! Olin ratketa liitoksistani, kunnes keksimme jonkin pöljän sanapelin jota pelata matkan ajankuluksi Miehen kanssa. Yhdyssanaketju on toistaiseksi tarjonnut suurinta hupia, vai oletteko muka törmänneet väkivaltakuntaliitoskipuihin, saatika aviomieskuntosalihousuihin?

Pää lahoaa ennenaikaisen vikkelästi. Tänään oli ohjelmassa labra, röntgen ja lääkäriaika. Tarjosin ensin taksissa plussa-korttia kuskille, joka totesi että tässä välineessä ei valitettavasti pointseja heru. Sitten labran ja röntgenin jälkeen ihmettelin, että jopas on kun lääkäri on vasta iltapäivällä vaikka nuo tutkimukset heti aamusta. Menin marisemaan asiasta ilmoittautumiseen, jossa täti hyväntahtoisesti hymyili, että onhan se vasta iltapäivällä, nimittäin kahden viikon päästä iltapäivällä. Olin katsonut sitten jotenkin aivan kieroon papereita joissa ajat ja päivämäärät olivat.

Kotiin tullessa mietin ovella, mitähän nyt piti tehdä, ja tajusin sitten kaivaa avaimet taskusta. Hetken piti niitäkin katsella, että mikä näistä on oman kotioven avain, ja tuli jo niin typerä olo että kotiuduin aivan myrtyneenä. Mies kuunteli urputustani hetken, ponnahti tuoliltaan ja hihkaisi tietävänsä, mikä varmasti piristää. Hän kiikutti käsiini lupaavan suuren paketin, jossa lähettäjänä luki SNY!


Katsokaa nyt mitä ihanaa siellä oli. Upeaa petroolinväristä Merinosilkiä, herkullisen joulunpunaista Drops Alpacaa ja tummanruskeaa Kidsilk Hazea, pirteän hauskaa Opalin Acapulcoa ja lämpöiset Rowanin Wool Cottonista neulotut lapaset, jotka olivat oikein mainion kokoiset eivätkä kutita lainkaan. Kiitos!! Ihan nolottaa kun niin runsaasti lahjotaan, johan tässä on entistä enemmän pyörällä päästään! Olet kultainen SNY!

Hässäkän jalkoihin jääneenä en ole ihmeitä ehtinyt neuloa. Regia-sukista toinen tuli valmiiksi, toisesta on kymmenisen senttiä neulottu. Pieniä lämmikkeitä pienelle ihmiselle on silti ehtinyt, Piiperoinen sai lämpöiset ylellisyyslapaset (kuvan vasemmanpuoliset). Tein ensin valkoisella Regia Silkillä peruslapasen, sitten poimin resorin jälkeen Regia Colorilla uudet silmukat ja lisäsin kumpaankin reunaan silmukan, ja neuloin uuden lapasen päälle, ja peukalon niin ikään jätin kaksi silmukkaa väljemmäksi. Tuli tosi suloiset ja lämpöiset, käytössä olleet jo ahkerasti. Tarkkasilmäiset tunnistanevat tuon valkoisen mokkulan jonka vieressä lapaset poseeraavat.


Tuo Crazy Chris -sävyniminen punaraitalanka on aivan mainio. Paitsi että kun raitaraportissa on pirteitä värejä: vaaleanlilaa, vaaleanpunaista, violettia, punaista ja appelsiininkeltaista, niin mikähän valopäänvälkähdys on ollut laittaa jatkoksi harmaata?! Mokoma harmaa uhkasi jäädä juuri kavennuksiin viimeiseksi lapasen kärkeen, ja se näytti kyllä ihan siltä, kuin lanka olisi loppunut kesken ja jatkettu jollain onnettomalla harmaalla jämälangalla. Katkoin noista harmaan pois häiriköimästä. Mrrh.

Tunnustan: Tilasin silti lisää samaista sävyä tuota lankaa. Ja se siitä langattomasta lokakuusta!! On se niin söpöä lankaa... Mikähän mua vaivaa, kun tuommonen tyttömäinen söpöys niin vetoaa nykyisin. Ihmeitä tosiaan tapahtuu, kun taloon syntyy tytär...