16 elokuuta, 2006

Hehkuti ihkuti

Saumuri! Se on kotona! Sain kuin sainkin siis synttärilahjaksi saumurin, jolla mies oli pohtinut mua lahjoa. En olekaan sitten ikinä sellaiseen koskenut, ja tuli ensin montakin kysymystä mieleen, jotta millaisen sitä sitten hakisi. Onneksi oli muutamakin kokenut ompelija joilta kysellä, ja päädyin Berninaan.

Varasin ensin Kaartin neule- ja ompelukoneesta tarjouksessa olleen 700D-mallin, mutta sitten sain kuulla että Kuopiossa nämä kyseiset keksinnöt olivat selvästi vielä reilummalla alennuksella saatavilla. Meeri sattui olemaan seuraavana päivänä Helsinkiin tulossa, ja kultainen Meeri kävi sitten poimimassa sikäläisestä myymälästä 1150MDA:n. Kaartin neulejne -liikkeen täti oli lievästi sanoen hapan, kun soitin että valitettavasti en haekaan varaamaani konetta, niin paljon paremman tarjouksen sain muualta... Kone matkusti perjantaina Helsinkiin ja kotiutui meille. Meeri toimitti meille myös myöhästyneen häälahjan:


Kyllä, hellyys-läpytin. Aivan mainio. Veera tosin omi sen heti itselleen ja merkitsi läpsyreunan pienillä hampaanjäljillä. Ja oma lukunsa on se, mitä tapahtuu kun rumpalimieheni saa tuommoisen käteensä, jo hellyyttä piisaa. Mukana ei tullut käyttöohjeita - mihin tällä kuuluisi oikeaoppisesti läpyttää, ja mitä siitä ennen kaikkea kuuluisi seurata... no, improvisoimme jo...

Tänään sitten postinkantaja kilitti ovikelloa ja ojensi paketin. Oli sangen ilahduttavaa huomata, että se oli Salaiselta Neuleystävältäni! Ja voi mitä siellä oli!


Miten osasitkin, tuota Regian bambulankaa olen kuolannut jo pitkään, vaan en ole törmännyt lankakaupoissa siihen vielä! Opal pääsi puikoille heti, Termiitti saa siitä sukat. Kiitos!!

Väännetty on sitten jos jonkinlaista pientä. Otin ensimmäisen joululahjaksi aikomani pitsihuivin puikoille, joskin kauan meni pähkiä millä pitsikuviolla ja millä langalla, etenkin millä värillä ja huoh! Sitten meinasi töksähtää siihen, ettei mulla ollutkaan nelosen pyöröjä. Täytyy ahertaa suorilla puikoilla. Muutoin on syntynyt Vaaka-tilkkuja sekä tiskirätti. Juu, tiskirätti, aiheesta lisää täällä.

Villaiset vaippahousut pääsivät niin ikään puikoilta pois, kaipaavat vielä saumojen ompelua ja muuta viimeistelyä. Ionan tarralliset versiot innostivat kokeilemaan, ja aika näpsäkän oloiset ovatkin. Paksut toki, ja huvittaa jo etukäteen, kuinka mahdoton päärynä vauvasta taas tulee noiden kanssa. Kestovaippapakettinsa kanssa siro neitimme on kovin pylleröinen, ja jos nenänsä ei olisi noin söpö ja pieni, voisin verrata pimatsun muotoa niiskuneidin olemukseen...

Uuden unipussinkin Veeralle ompelin, mutta sen kanssa tuli harmistus. Vetoketju ei sittenkään sovi, täytyy vaihtaa se hennompaan laatuun ja purkaa mokoma vaivoin aherrettu etureuna. Plääh. Jahka tästä kerkeän. Täytyy ensin metsästää jostain se vähintään 70-senttinen sopivan värinen ohut hammasvetoketju. Kumman harvassa niitä on, Nappitalo tarjosi eioota, samoin Stockmann. Vielä on Neurokangas kokeilematta, jospa se jälleen pelastaisi projektin. Sinne meneminen on kyllä aiemmin tehnyt niin pahoja koloja pankkitiliin, etten tiedä uskallanko, en kuitenkaan pääse ulos pelkän vetoketjun kanssa...

09 elokuuta, 2006

Ruokalappuja vaiko essuja ja lankaihanaa

Kaupan ruokalaput ovat yleensä semmoisia pieniä kuolalappuja ettei ne meidän sottapytyillä ole juuri muuta kuin koristeen virkaa toimittaneet. Eivät yleensä edes olkapäitä peitä, ja jos ovat isoja niin sitten ovat yleensä olleet niin muovisia ja heppoisia etteivät kestä konepesua kovin hyvin. Siispä jotain tarkoituksenmukaisempaa soveltamaan.


Esikoiselle tein pikapikaa aikanaan vanhoista käsipyyhkeistä ruokalaput, Veeralle väsäsin nyt sitten ihan oikeita. Paksua froteeta, reunoihin kanttaus ja nauhat, söpö merkki tai nauhanpätkä eteen ja se on siinä. Ovat vauvalle lähinnä essun kokoisia, ja tarkoitus onkin se, että ruokalapun alaosa nostetaan pöydälle "tabletiksi" ja lautanen siihen päälle. Ja kun likaantuu, niin pesukone pyörittää. Helppoa. Illan valju valo pilasi kuvan, mutta ei noissa nyt niin ihmeellistä nähtävää olekaan että menetys suuri olisi.

Briteissä pakataan posti hieman toisin kuin täällä. Pehmeät asiat tulevat pehmeässä pussipakkauksessa, siellä kai toimitetaan paketit suoraan vastaanottajalle. Tai sitten niillä on niin isot postiluukut että varmaan stereot ja jääkaapitkin pudotetaan luukusta. Ainakin kotoinen postinkantajamme on hikoillut muutaman kerran ahkerasti sulloessaan pussipakattuja kestovaippoja tai lankoja suomalaisenpienestä oviluukustamme.

Heräsin siihen ropajamiseen tässä jonakin aamuna taas. En ehtinyt avuliaasti avaamaan ovea kun pussi jo putosi. Kummasti karisi unet silmistä kun lähettäjätietona oli GetKnitted... Olisi voinut kyllä luulla, että sain jotakin ihan muuta kuin lankoja, sellaisia ooh ja aah -ääniä pääsi kun pengoin sisältöä. Tämä on kai sitä tietyissä neulojapiireissä lanseerattua neulepornoa.

No, siellä oli siis muutamat Addin pyöröt, eikä niitä turhaan ole kehuttu. Niin mainiot ne ovat. Toisekseen paketti sisälsi kolme kerää Opalin sukkalankaa, joista tuo siniharmaa-kelta-ruskea on silkkivillasekoitetta. Aivan ihanaa, lääh. Neuloin sinipunakirjavasta jo Veeralle villasukat, ja nyt on puikoilla silkkivillasekoitteesta sukat itselleni. Niin, itselleni, kerrankin jotain itselleni teen. Siitä on varmaan 75 vuotta kun viimeksi.


Tässä näitä herkkuja. Tyyriitä ovat, mutta ohuesta langasta saa kahdet lastensukat, aikuisten sukkiin riittää isompaankin kokoon. Ja niin laadukasta lankaa. Tätä joutuu kyllä tilaamaan lisää, ei mahda mitään, mutta jos nyt malttas nää edelliset neuloa pois. JOS.

Mies paljasti muuten äsken että on jo pidempään miettinyt, että hankkis mulle saumurin. Nyt se ois suunnitelmissa sit hankkia mulle synttärilahjaksi. On tuo ukko kyllä niin kultaisen ihana ettei ole toista! Hintakattoa vähän jo sovittiin, ja nyt sitten vertailen ja etsiskelen, millaisen kävisin hakemassa. Olen lievästi sanottuna innoissani.