Nukkapallo muutti siis toisaalle. Tämä on viimeinen postaus tänne Bloggeriin.
Löydät nukkapallon osoitteesta http://www.nukkapallo.net .
Huomaathan, että uudessa blogissani sinun täytyy luoda tunnus voidaksesi kommentoida. Se ei vie kauaa. Kommenttispammin ehkäisemiseksi vain rekisteröityneet käyttäjät voivat jättää kommentteja. Rekisteröitymistietoihin ei tarvitse sisällyttää mitään arkaluontoista, ja rekisteröityminen palvelee vain blogiin kommentoimista.
Siirsin kaikki vanhat postaukset sellaisinaan uuteen osoitteeseen, joten löydät ne halutessasi sieltä.
Tervetuloa!
18 toukokuuta, 2007
03 toukokuuta, 2007
Virheet
Pitkästä aikaa mielenkiintoinen meemi, joten tavoistani poiketen osallistun.
*tuijottel*
Tuommoset vihreänruskeankukertavat nuo on. Oikein kirkkaassa valossa, värikalvon venyessä äärimmilleen, tulee reunoista esiin harmaampaa vihreää. Meemin löysin Lankakomerosta.
*tuijottel*
Tuommoset vihreänruskeankukertavat nuo on. Oikein kirkkaassa valossa, värikalvon venyessä äärimmilleen, tulee reunoista esiin harmaampaa vihreää. Meemin löysin Lankakomerosta.
01 toukokuuta, 2007
Mää kans!
Voihan Baijerilaiset. Kuten KALiin postasinkin jo:
Viikkojen ajan seurailin ja kateellisena irkistä luin, katselin kuvia ja huokailin, että voi kun on kauniit sukat. Kauneimmat ikinä näkemäni. No, eihän tällä sisulla, hermoilla ja millään muullakaan ominaisuudella tuommosia näperretä. En mä ehtiskään, 1v ja 5v kakarat pitää kiireisenä. On muitakin töitä kesken. Ja mihin mä nyt tarttisin tommosia sukkia, mullahan on kunnolliset villasukat ja unisukatkin on. Eihän mulla ole noihin sopivaa lankaakaan. Enkä kyllä ainakaan mihinkään knit-a-longiin liity, en oo ikinä ennenkään ollu niistä kiinnostunut, siitähän tulee ryhmäpaineita ja vaikka mitä.
Vaan on ne niin kovin kauniit...
Sitten loppuivat tekosyyt kesken, ja aloitin eilen illalla. Lankana on luonnonvalkoinen Regia Silk, niitä harvoja jotka mun iholle sellasenaan sopii. 2,5mm puikoilla teen, jalka on suuri (siro 41) ja käsiala tiukkaa. Lisäyskerros oli meinaan tuskaista vääntöä. Ei mikään aivoton tv-neule...
Kuvaa etenemisestä laitan kun on jotain nähtävää. Tässä välillä on valmistunut juttuja Erittäin Salaiseen Projektiin, parit villavaippahousut, joista toiset onnistuneet ja toiset eivät todellakaan... Pitsihuivikuumekin iski. SNY2006-vaihdossa Maudilta saamani Wetterhoffin ihanainen herkullisen tummanvihreä Sivilla soljuu puikoilla Flower Basket Shawliksi.
Hoppua ja häslinkiä riittää silti. Vaihdoinpas työpaikkaa, aloitan kesäkuun alussa uudessa firmassa, ja Piiperoinen pääsee riemastuttamaan päiväkodin tätejä ehtiväisellä itsepäisellä olemisellaan. Autokouluunkin menin. Koti pitäisi laittaa kuntoon, vieläkin on pari mööpeliä hankkimatta ja niiden puutteesta johtuen osa tavaroista sekaisin ja missä sattuu.
Kohta selkenee...
Viikkojen ajan seurailin ja kateellisena irkistä luin, katselin kuvia ja huokailin, että voi kun on kauniit sukat. Kauneimmat ikinä näkemäni. No, eihän tällä sisulla, hermoilla ja millään muullakaan ominaisuudella tuommosia näperretä. En mä ehtiskään, 1v ja 5v kakarat pitää kiireisenä. On muitakin töitä kesken. Ja mihin mä nyt tarttisin tommosia sukkia, mullahan on kunnolliset villasukat ja unisukatkin on. Eihän mulla ole noihin sopivaa lankaakaan. Enkä kyllä ainakaan mihinkään knit-a-longiin liity, en oo ikinä ennenkään ollu niistä kiinnostunut, siitähän tulee ryhmäpaineita ja vaikka mitä.
Vaan on ne niin kovin kauniit...
Sitten loppuivat tekosyyt kesken, ja aloitin eilen illalla. Lankana on luonnonvalkoinen Regia Silk, niitä harvoja jotka mun iholle sellasenaan sopii. 2,5mm puikoilla teen, jalka on suuri (siro 41) ja käsiala tiukkaa. Lisäyskerros oli meinaan tuskaista vääntöä. Ei mikään aivoton tv-neule...
Kuvaa etenemisestä laitan kun on jotain nähtävää. Tässä välillä on valmistunut juttuja Erittäin Salaiseen Projektiin, parit villavaippahousut, joista toiset onnistuneet ja toiset eivät todellakaan... Pitsihuivikuumekin iski. SNY2006-vaihdossa Maudilta saamani Wetterhoffin ihanainen herkullisen tummanvihreä Sivilla soljuu puikoilla Flower Basket Shawliksi.
Hoppua ja häslinkiä riittää silti. Vaihdoinpas työpaikkaa, aloitan kesäkuun alussa uudessa firmassa, ja Piiperoinen pääsee riemastuttamaan päiväkodin tätejä ehtiväisellä itsepäisellä olemisellaan. Autokouluunkin menin. Koti pitäisi laittaa kuntoon, vieläkin on pari mööpeliä hankkimatta ja niiden puutteesta johtuen osa tavaroista sekaisin ja missä sattuu.
Kohta selkenee...
01 maaliskuuta, 2007
Pökät ja piratismia
Tuommoiset valmistui neiti 1v:lle eilen. Väsymyksestä tärisevin käsin kuvasta tuli ilman salamaa hieman epätarkka, mutta värit toistuvat paremmin. Eikä noita yksityiskohtia nyt pidä niin tarkkaan nähdäkään, niin sileänhienoa jälkeä mä en tee. Jotain kovin retrohenkistä noissa on, etenkin pimatsun päälle puettuna. Om mar ne makeet, eik näin o!
Malli: Oma, suuntaa katsottu useammastakin valmiista villahousuohjeesta
Lanka: Gjestal Maija, 180g meni yhteensä
Puikot: Addi 2, 5 ja 3 (tiivis neulos!)
Olin kuulemma taiteilijan muusa. Innoitus pääkallokuvioihin hänelle tuli, kun irvistelin iänikuisille tylsän feminiineille kauniille jutuille jossakin taannoisessa levottomassa neulemiitissä. En kyllä ymmärrä, miten joku voi osata tehdä millefiorina pääkallon näköisiä kuvioita, mutta niin vaan tämä taitaja senkin tekee. Pirates Ahoy! Nää on ihan helmiä.
Edit-tädiltä terveisiä - sain napattua villiksistä hiukan paremman kuvan ulkosalla:
16 helmikuuta, 2007
Labasduu
Tanssimme labasduu, labasduu, labasduu... eiks se näin mennyt? Vai muistaako joku päiväkotiaikojen leikin paremmin?
Lapasneuroosi iski, ja tulosta on tullut.
Termiitille yksinkertaiset peruslapaset paksusta vihreästä täysvillalangasta (Lana Grossa Avanti). Puikot 5mm addin bambut, malli perus/oma. Lankaa meni 45g hamsterikuun kulutukseen.
Piiperoiselle huovutin Tovesta pienet lapaset, yksivuotiaan käteen aika mainiot. Väri piti tosi hyvin, vaikka kolme kertaa piti pestä, että kunnolla huopui! Mallissa olisi korjattavaa, joten ovat hieman harjoituskappaleet vielä. Käyttökelpoiset kumminkin, ja Tove huopuu ihanan pehmoiseksi (taisin rakastua noita neuloessani, oi Tove ihanainen...)!
Nuo kourat eivät ole kylläkään omani vaan miehen lapiot.
Jo Sharp Silkroad Aranista (vaihteeksi) itselleni perusmallin lapaset vitosen puikoilla. Onnistuivat täydellisesti. Paksut ja lämpimät, eikä tätä rinsessahipiää kutita tuo lanka sitten lainkaan! Malli miellyttää tämän pukeutumis-nihilistin silmää runsaasti. Osallistun lankahamstereihin alablogi seiskassa, ja sinne kirjasin lapasten painoksi 70g.
Yksi vaaka-tilkkukin tuli tehtyä. Tuo V-malli on suosikki, siitä saa hauskoja kuvioita valmiiseen tilkkupeittoon. Sen verran tiukkaan neulottua ainaoikeaa, että sain uppoamaan jopa 40g tähänkin.
Nukkapallon residenssi on tällä hetkellä sairastupana. Ärhäkkä flunssa on saanut jopa villikko-Termiitin siihen kuntoon, että poika nukahti kesken illan sohvalle. Se on meillä niin ääriharvinaista - tuo muurahaispöksy ei tosiaan ole vahingossa nukahdellut kuin varmaan kaksi kertaa elämässään, patistella täytyy, jotta malttaa mennä unille. Pitihän se näky ikuistaa.
Ipanat potevat siis ankaraa räkätautia, joka onneksi ei ole kovasti kuumetta nostanut, mutta kylkiäisenä tuli inha silmätulehdus. Ja tämä sama kuvio ensin Termiitillä, sitten Piiperoisella, ja nyt mulla. Oli jokseenkin jännittävää herätä aamulla siihen, ettei silmiä saanut auki ilman väkivaltaa.
Neulominen sentään onnistuu vielä, ja puikoilla on villahousut lämmikkeeksi Piiperoiselle. Pirteää raitaa on tuloillaan, kun raidoitan keltaisella ja punaisella. Lanka on nyt ohuempaa laatua, Gjestal Maijaa, joten saapa nähdä, ehdinkö nuo väsäämään hamsterikuun loppuun mennessä.
P.S. Kyllä mä oikeesti muistan et se tanssittiin labaduu eikä labasduu. Jäi muuten siitäkin typerästä pakkopyörimisestä jokin trauma. Kaikkeen sitä viattomia tarhaikäisiä pakotetaankin.
Lapasneuroosi iski, ja tulosta on tullut.
Termiitille yksinkertaiset peruslapaset paksusta vihreästä täysvillalangasta (Lana Grossa Avanti). Puikot 5mm addin bambut, malli perus/oma. Lankaa meni 45g hamsterikuun kulutukseen.
Piiperoiselle huovutin Tovesta pienet lapaset, yksivuotiaan käteen aika mainiot. Väri piti tosi hyvin, vaikka kolme kertaa piti pestä, että kunnolla huopui! Mallissa olisi korjattavaa, joten ovat hieman harjoituskappaleet vielä. Käyttökelpoiset kumminkin, ja Tove huopuu ihanan pehmoiseksi (taisin rakastua noita neuloessani, oi Tove ihanainen...)!
Nuo kourat eivät ole kylläkään omani vaan miehen lapiot.
Jo Sharp Silkroad Aranista (vaihteeksi) itselleni perusmallin lapaset vitosen puikoilla. Onnistuivat täydellisesti. Paksut ja lämpimät, eikä tätä rinsessahipiää kutita tuo lanka sitten lainkaan! Malli miellyttää tämän pukeutumis-nihilistin silmää runsaasti. Osallistun lankahamstereihin alablogi seiskassa, ja sinne kirjasin lapasten painoksi 70g.
Yksi vaaka-tilkkukin tuli tehtyä. Tuo V-malli on suosikki, siitä saa hauskoja kuvioita valmiiseen tilkkupeittoon. Sen verran tiukkaan neulottua ainaoikeaa, että sain uppoamaan jopa 40g tähänkin.
Nukkapallon residenssi on tällä hetkellä sairastupana. Ärhäkkä flunssa on saanut jopa villikko-Termiitin siihen kuntoon, että poika nukahti kesken illan sohvalle. Se on meillä niin ääriharvinaista - tuo muurahaispöksy ei tosiaan ole vahingossa nukahdellut kuin varmaan kaksi kertaa elämässään, patistella täytyy, jotta malttaa mennä unille. Pitihän se näky ikuistaa.
Ipanat potevat siis ankaraa räkätautia, joka onneksi ei ole kovasti kuumetta nostanut, mutta kylkiäisenä tuli inha silmätulehdus. Ja tämä sama kuvio ensin Termiitillä, sitten Piiperoisella, ja nyt mulla. Oli jokseenkin jännittävää herätä aamulla siihen, ettei silmiä saanut auki ilman väkivaltaa.
Neulominen sentään onnistuu vielä, ja puikoilla on villahousut lämmikkeeksi Piiperoiselle. Pirteää raitaa on tuloillaan, kun raidoitan keltaisella ja punaisella. Lanka on nyt ohuempaa laatua, Gjestal Maijaa, joten saapa nähdä, ehdinkö nuo väsäämään hamsterikuun loppuun mennessä.
P.S. Kyllä mä oikeesti muistan et se tanssittiin labaduu eikä labasduu. Jäi muuten siitäkin typerästä pakkopyörimisestä jokin trauma. Kaikkeen sitä viattomia tarhaikäisiä pakotetaankin.
07 helmikuuta, 2007
Mustapäitä
Tarvitsin pipon. Lankavaihdon kautta saatu ihanaisen pehmoinen Silkroad Aran pääsi puikoille ja valmista tuli viime yönä. Mutta:
En mä hallitse pipokavennuksia sittenkään. Siitä tuli liian suuri, vaikka jo kertaalleen purin päälaelta ja neuloin uusiksi. Mokoma lätsä putoaa silmille. No, miehelle on sopiva, ja tykkäsikin vielä. Onneks on samanlainen maku näissä pääasioissa, tykätään olla mustapäitä ilman kummempia krumeluureja...
Lanka: Jo Sharp Silkroad Aran, coal, 90g
Puikot: 5mm bambu Addi dpns
Malli: Oma pää, ehhehe
Sain pipon valmiiksi siis yöllä pikkutunneilla. Tiesin, että aamulla on kohtuullisen raikas ilma (oli sitten "vain" -25°C), ja pohdiskelin mihin laitan pipon, että mies sen varmasti löytää aamulla töihin lähtiessään. Tungin sen sitten miekkosen pilottitakin hihaan jemmaan. Päivällä mies viestitti töistä, että oli meinaan mainio, eikä voinut olla löytämättä, heh.
Täytyy varmaan neulaista itselleen samanlainen. Sit ollaan ukkosen kanssa piposamixii! Seuraavaks ostetaan samanlaiset tuulipuvut ja kävelysauvat!!
(Tai sitten ei!)
En mä hallitse pipokavennuksia sittenkään. Siitä tuli liian suuri, vaikka jo kertaalleen purin päälaelta ja neuloin uusiksi. Mokoma lätsä putoaa silmille. No, miehelle on sopiva, ja tykkäsikin vielä. Onneks on samanlainen maku näissä pääasioissa, tykätään olla mustapäitä ilman kummempia krumeluureja...
Lanka: Jo Sharp Silkroad Aran, coal, 90g
Puikot: 5mm bambu Addi dpns
Malli: Oma pää, ehhehe
Sain pipon valmiiksi siis yöllä pikkutunneilla. Tiesin, että aamulla on kohtuullisen raikas ilma (oli sitten "vain" -25°C), ja pohdiskelin mihin laitan pipon, että mies sen varmasti löytää aamulla töihin lähtiessään. Tungin sen sitten miekkosen pilottitakin hihaan jemmaan. Päivällä mies viestitti töistä, että oli meinaan mainio, eikä voinut olla löytämättä, heh.
Täytyy varmaan neulaista itselleen samanlainen. Sit ollaan ukkosen kanssa piposamixii! Seuraavaks ostetaan samanlaiset tuulipuvut ja kävelysauvat!!
(Tai sitten ei!)
05 helmikuuta, 2007
Ja takaisin...
...asiaan, eli neulomiseen. Termiitti tarvitsi kunnon villasukkia. Puikoille pääsi vihreä Lana Grossan Avanti-lanka, ja Termiitti huomasi sukka-aloitukseni ja tuli määräilemään: "Tee niihin paljon mustia raitoja!"
Sukat olivat oikein mieleiset. Langat Lana Grossa Avanti vihreä (arkistojen aarteita) ja hiilenmusta Jo Sharp Silkroad Aran (85% villa, 10% silkki, 5% kashmir). Jälkimmäinen on.. ööh... hieman ylellinen valinta viisivuotiaan pojanrontin villasukkiin, mutta se oli ainoa paksu musta lanka, ja onpahan lämpöiset. Puikot: 5mm bambu Addi dpns. Ohje: Perusvillasukka, saksalainen vahvistettu kantapää. Resori on kierrettyä joustinta. Koko on Tuulan sivujen taulukon mukaan mitattuna noin numeroa 32-33.
Lankahamsterien grammatili tuli avattua, ja noita lankoja oli kyllä mukava neuloa. Tuosta mustasta Silkroad Aranista teen itselleni pipon, ja jos lankaa on riittävästi, myös lapaset.
Olen pitkään etsinyt lankaa, joka olisi muhkean paksu, lämmin ja silti niin pehmeä, ettei se kutittaisi. Tuo on sellainen. Tekokuidut eivät käy, siksi moni paksu lanka jää paitsioon. Tämän langan sekä Jaegerin camoväristä Baby Cashmerinoa sain vaihdossa Kristeliltä, jolle menivät sittenkin mulle mykiksi jääneet Debbie Bliss Alpaca Silk dk:t.
Lankavaihdot ovat kyllä herkullisinta vaihtotaloutta, mitä tiedän, eikä hamsterikuuhunkaan osallistuminen vesity. Zeskan kanssa olemme suorittaneet jo parikin lankavaihtoa, ja virnuilipa tuo, että mahtaakohan hänellä kohta ollakaan enää lankaa joka ei ois jo ollut mulla ensin... Tai toisinpäin?
Sukat olivat oikein mieleiset. Langat Lana Grossa Avanti vihreä (arkistojen aarteita) ja hiilenmusta Jo Sharp Silkroad Aran (85% villa, 10% silkki, 5% kashmir). Jälkimmäinen on.. ööh... hieman ylellinen valinta viisivuotiaan pojanrontin villasukkiin, mutta se oli ainoa paksu musta lanka, ja onpahan lämpöiset. Puikot: 5mm bambu Addi dpns. Ohje: Perusvillasukka, saksalainen vahvistettu kantapää. Resori on kierrettyä joustinta. Koko on Tuulan sivujen taulukon mukaan mitattuna noin numeroa 32-33.
Lankahamsterien grammatili tuli avattua, ja noita lankoja oli kyllä mukava neuloa. Tuosta mustasta Silkroad Aranista teen itselleni pipon, ja jos lankaa on riittävästi, myös lapaset.
Olen pitkään etsinyt lankaa, joka olisi muhkean paksu, lämmin ja silti niin pehmeä, ettei se kutittaisi. Tuo on sellainen. Tekokuidut eivät käy, siksi moni paksu lanka jää paitsioon. Tämän langan sekä Jaegerin camoväristä Baby Cashmerinoa sain vaihdossa Kristeliltä, jolle menivät sittenkin mulle mykiksi jääneet Debbie Bliss Alpaca Silk dk:t.
Lankavaihdot ovat kyllä herkullisinta vaihtotaloutta, mitä tiedän, eikä hamsterikuuhunkaan osallistuminen vesity. Zeskan kanssa olemme suorittaneet jo parikin lankavaihtoa, ja virnuilipa tuo, että mahtaakohan hänellä kohta ollakaan enää lankaa joka ei ois jo ollut mulla ensin... Tai toisinpäin?
03 helmikuuta, 2007
715517
Neulojilla on tissi-fe-tissi. Ainakin #neulonta-kanavalla.
Tissit esiin, Ullan K18-ekstrakin on ilmestynyt!
Tissit esiin, Ullan K18-ekstrakin on ilmestynyt!
28 tammikuuta, 2007
Ghostbusters
Haamu, hähhää. Päivitin uuteen Bloggeriin, siis hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää. Valitettavasti. Haamupelottelua luvassa lähiaikoina lisää, jahka säädän tageja ja muuta sellaista.
Tai no enpäs sit malttanukaan jättää haamuksi. Pian tulee uutta, kunhan Tove-tumput pyörivät pesukoneessa ja Morjärv-villasta neulottu mallitilkku samaten. Saankohan nukenlapaset?
Syyhyttäisi sormia jo päästä neulomaan "uusia" lankoja. Tänään (tai siis eilen, kun kerran jo sunnuntain puolella ollaan tässä vaiheessa yötä) oli pienimuotoinen oikein mukava neulojamiitti, jossa suoritimme menestyksekkäitä lankavaihtoja. Gjestalin Maijaa sain 200g, 400g kuusenvihreää isoveljen paksuista mainiota merinovillalankaa, ja vaikka mitä kivaa. Kiitos osallistujille ja erityisesti kiitos emännöinnistä akka-70!
Ja lankahamstereihinkin on ilmoittauduttu!
Tai no enpäs sit malttanukaan jättää haamuksi. Pian tulee uutta, kunhan Tove-tumput pyörivät pesukoneessa ja Morjärv-villasta neulottu mallitilkku samaten. Saankohan nukenlapaset?
Syyhyttäisi sormia jo päästä neulomaan "uusia" lankoja. Tänään (tai siis eilen, kun kerran jo sunnuntain puolella ollaan tässä vaiheessa yötä) oli pienimuotoinen oikein mukava neulojamiitti, jossa suoritimme menestyksekkäitä lankavaihtoja. Gjestalin Maijaa sain 200g, 400g kuusenvihreää isoveljen paksuista mainiota merinovillalankaa, ja vaikka mitä kivaa. Kiitos osallistujille ja erityisesti kiitos emännöinnistä akka-70!
Ja lankahamstereihinkin on ilmoittauduttu!
20 tammikuuta, 2007
Lankainventaario tehty
Yritin inventoida ja siivota lankavarastoa tehokkaasti. Hmph, yritä siinä sitten tehdä jotain, kun yksivuotias osallistuu kaikkeen liiallisella uteliaisuudella, eikä pää kerro vielä ollenkaan, mihin kannattaa ryömiä tai kiivetä, eikä tuo voice controlkaan tuon ikäisellä vielä toimi.
Kertaalleen sain jo luetteloitua melkein loppuun asti kaikki, ja tietysti ipana luikahti jostain raosta pöydän alle, ja naksautti serverin & pöytäkoneen jatkojohdoista kaikkien koneiden sekä modeemin sähköt pois. Enkä tietenkään ollut tallentanut tiedostoa pitkään hetkeen. Piti ottaa tupakan mittainen hermojenkokoamistauko. Ja langat takaisin esille ja puolesta välistä uusiksi...
Piiperoisen suosiollisesta avustuksesta huolimatta sain punnittua kaikki langanluikerot, jotka kotikaaoksesta löysin. Mää kun luulin ettei niitä varmaan oo paljon kymmentä kiloa enempää, joo höpö höpö. Karvan verran vajaaksi jäi 23kg. Lankahamstrauslakko on enemmän kuin tarpeen tässä huushollissa.
Kultainen mieheni onneksi kunnioittaa harrastustani. Ei tästä muuten mitään tulisikaan. Älkää kysykö kummasta, harrastuksesta vaiko parisuhteesta. Ei varmaan kummastakaan, hahaa. Mies esim sattui bongaamaan toissapäivänä kitumarketin tarjouksen, josta mainitsi kotiin tultuaan, että eikös se ole halpaa jos seiskaveikka on 2,90e per 150g kerä? Joo, onhan se, mutta virnistin, että kamoon hei, EMMÄÄ TARVII, jos varastossa on jo 23 kiloa! Kilometrejä en sentään ruvennut laskemaan, mutta pitkälle sillä ariadnen langalla pääsisi...
No, onhan noista melkein neljä ja puoli kiloa ufoja. Muutama isompi ja painavampi työ, joita en millään haluais lähteä purkamaan, mutta mistä sais energiaa viimeistellä... suurin osa kun on vain viimeistelyjä vaille. Pari pienempää on myös, joista voisi kyllä suosiolla ottaa langat parempaan käyttöön.
No, lankahamsterikuukautta odotellaan jo.
Kertaalleen sain jo luetteloitua melkein loppuun asti kaikki, ja tietysti ipana luikahti jostain raosta pöydän alle, ja naksautti serverin & pöytäkoneen jatkojohdoista kaikkien koneiden sekä modeemin sähköt pois. Enkä tietenkään ollut tallentanut tiedostoa pitkään hetkeen. Piti ottaa tupakan mittainen hermojenkokoamistauko. Ja langat takaisin esille ja puolesta välistä uusiksi...
Piiperoisen suosiollisesta avustuksesta huolimatta sain punnittua kaikki langanluikerot, jotka kotikaaoksesta löysin. Mää kun luulin ettei niitä varmaan oo paljon kymmentä kiloa enempää, joo höpö höpö. Karvan verran vajaaksi jäi 23kg. Lankahamstrauslakko on enemmän kuin tarpeen tässä huushollissa.
Kultainen mieheni onneksi kunnioittaa harrastustani. Ei tästä muuten mitään tulisikaan. Älkää kysykö kummasta, harrastuksesta vaiko parisuhteesta. Ei varmaan kummastakaan, hahaa. Mies esim sattui bongaamaan toissapäivänä kitumarketin tarjouksen, josta mainitsi kotiin tultuaan, että eikös se ole halpaa jos seiskaveikka on 2,90e per 150g kerä? Joo, onhan se, mutta virnistin, että kamoon hei, EMMÄÄ TARVII, jos varastossa on jo 23 kiloa! Kilometrejä en sentään ruvennut laskemaan, mutta pitkälle sillä ariadnen langalla pääsisi...
No, onhan noista melkein neljä ja puoli kiloa ufoja. Muutama isompi ja painavampi työ, joita en millään haluais lähteä purkamaan, mutta mistä sais energiaa viimeistellä... suurin osa kun on vain viimeistelyjä vaille. Pari pienempää on myös, joista voisi kyllä suosiolla ottaa langat parempaan käyttöön.
No, lankahamsterikuukautta odotellaan jo.
17 tammikuuta, 2007
Minirinkeleitä
Piiperoinen sai uudet Mini ringel -tuplalapaset. Hyppäsivät kiireellisyyslistalla ensimmäisiksi, kun edelliset alkoivat olla pienet.
Linssilude änkesi itsekin kuvaan... Mainiota tuo Regian Mini ringel Rio -raitalanka, herkullisia raitoja tuli. Aluslapanen on valkoista Regia Silkiä, kuten edellisissäkin vastaavissa. Puikot addin 2,5mm alumiinit, lankaa meni yhteensä n. 50g. Mokomia pieniä lapasia neuloin ehkä puikollisen kerrallaan, kun taas jo piti kiiruhtaa jonnekin. Viikko meni että sain valmiiksi. Nyt sitten onkin taas sellainen olo, että apua, mitä mä nyt neulon, kun työ valmistui!
Muuten onkin taas ollut neulehiljaista. Ufoja ryömii esiin, kun inventoin lankavarastoni, ja niitä olis varmaan hyvä yrittää saattaa valmiiksi. Paitsi että pian alkaa lankahamsterikuukausi. Vielä ehtisi tilata jostakin lisää lankaa sitä odotellessa...!
Linssilude änkesi itsekin kuvaan... Mainiota tuo Regian Mini ringel Rio -raitalanka, herkullisia raitoja tuli. Aluslapanen on valkoista Regia Silkiä, kuten edellisissäkin vastaavissa. Puikot addin 2,5mm alumiinit, lankaa meni yhteensä n. 50g. Mokomia pieniä lapasia neuloin ehkä puikollisen kerrallaan, kun taas jo piti kiiruhtaa jonnekin. Viikko meni että sain valmiiksi. Nyt sitten onkin taas sellainen olo, että apua, mitä mä nyt neulon, kun työ valmistui!
Muuten onkin taas ollut neulehiljaista. Ufoja ryömii esiin, kun inventoin lankavarastoni, ja niitä olis varmaan hyvä yrittää saattaa valmiiksi. Paitsi että pian alkaa lankahamsterikuukausi. Vielä ehtisi tilata jostakin lisää lankaa sitä odotellessa...!
08 tammikuuta, 2007
Pukahdus
Hiljaista on blogissa pitänyt, en ole ehtinyt puhumaan en pukahtamaan, ennen kuin nyt vasta. Siihen on kylläkin varsin hyvät syyt. Tämä postaus kannattaa skipata jos ainoastaan neule- ja käsityöaiheiset jutut kiinnostavat, olipahan vain pakko purkaa sydämeltä muutaman viime viikon rumba jonnekin...
Nukkapalloperhe änki ja tunki raivopäisesti kotia pakettiin joulunalusviikolla. Onneksi mikään aika ei ole tarpeeksi kun pikkulapsiperhe muuttopakkaa. Etenkin, kun viisivuotias juoksuttaa kaiken aikaa jotakin tarviten, ja yksivuotias purkaa ja levittää kaiken mitä juuri on ehditty kasata tai pakata, ja kaivelee esiin ilmestyneitä tavaroita, joihin ei suinkaan saisi koskea. Hermoista oli jäljellä pian enää riekaleita.
Ja se sama ihmetys nousi mieleen kuin niin monella muullakin tässä kohtaa: Miten voi yhdessä muutaman ihmisen asunnossa olla niin paljon roinaa, ja etenkin kaikenlaista ajelehtivaa Sälää! Tällainen Sälä on luonteeltaan pientä tai vähän suurempaa tavaraa, jonka sijoituspaikkaa ei millään keksi, saati sitä, mihin se olisi järkevää luokitella pakkaamisen kannalta. Poiskaan ei voi heittää, koska tavaraa joko tarvitaan vähän väliä, se on jokin kerran viidessä vuodessa tarvittava välttämätön varaosa, taikka se on muuten sellainen jota käytetään takuullavieläjoskusjoohan!
Aattoaamuna startattiin hässäkän keskeltä pois joulunviettoon. Ajeltiin vanhan sukutilan tunnelmallisiin maisemiin Kymenlaaksoon, ja vaikkei lunta ollutkaan, oli ihanaa. Hiljenneen maatilan eloisaksi muuttuneessa päärakennuksessa tuoksui kuusi ison salin nurkassa, ja äitini, veljeni ja hänen vaimonsa olivat laittaneet jouluruuat viimeisen päälle. Yhdessä päätimme tänä vuonna jättää tipattoman joulupöydän perinteen vihdoin pois, ja olutta ja viiniä kulutimme mukavasti. Sillä taisi olla osuutta siihen, että me "lapset" sitten hoilasimme iloisena sekakuorona riemukkaasti joululauluja myöhemmin illalla - veljieni kiistellessä kumpi säestää kitaralla.
Ja sain kuin sainkin neuleita tehtyä joululahjoiksi. Silviasta konepitsineulottu huivi oli veljen vaimon lahja, ja veljelle neuloin tummanvihreästä moniraita-seiskaveikasta perusvillasukat. Kesken ne vielä lahjojen jaon aikaan olivat, mutta toista sovitti siinä ja koko todettiin täydelliseksi, ja yöllä neuloin toisenkin loppuun. Parempi myöhään kuin aikaisin, eikös näin?
Tapaninpäivänä lähdettiin, ja koukattiin koipallon luona ahtamassa lisää mainiota jouluruokaa, kiitoksia! Kotona odotti kaaos ja kiireinen pakkaaminen. Appi ja anoppi tulivat avuksi keskiviikkona, toivat kaapin täyteen ruokaa, ja anoppi tiskasi ehkä keskikokoisen himalajan verran astioita. Täytyypä taas kehua, että on se sitten mainio persoona tuo anoppi, mulla on käynyt tuuri kun ei ole perinteisiä anoppituskia valitella!
Torstaiaamuna kolmen tunnin unien jälkeen herätys, ja tunnin sisällä oksentelivat sekä Mies että Piiperoinen. Epätoivoisen pakkaamisen keskellä se oli jokseenkin vähällä lannistaa rohkeuden multakin. Muuttoauto saapui hetken päästä ajallaan aamukahdeksalta, ja voi vain kehua Kuljetus Reeniä: varsin rivakasti hoitui, ja hyvää palvelua saimme! Veivät mööpelit ja nyssäkät paikoilleen, jos vähänkin oli merkitty mihin niiden oli määrä tulla, ja lisäohjeitakin kävivät vähän väliä kyselemässä, jotta mihinkäs tuo sohva laitetaan ym. Pesutorninkin meinasivat mokomat asentaa paikoilleen, kunnes sanoin että olkaasnythei, ei ole edes vatupassia vaaittamiseen vielä...
Suurin murheenkryyni oli edellisen asunnon siivoaminen, yksivuotiaan kanssa ei ihmeisiin pysty. Lauantain aamuyönä aloitin itse oksentelun, ja kävinkin sitten hieman rajummin taudin läpi. Sunnuntai-iltanakaan en pystynyt vielä juuri mihinkään, samoin maanantai meni hoiperrellessa. Neljäntenä päivänä vasta elämä voitti kunnolla.
Vuoden ensimmäisenä päivänä saimme vihdoin edes jotenkin siivottua riittävästi edellistä asuntoa, ja jätimme se lopullisesti taaksemme ja veimme avaimen pois. Vilkutimme talolle hyvästit ja virnimme, että me emme tule tänne enää KOSKAAN, hähä! Niin ihanaa oli päästä isompaan, ja kerrostalosta pois uuteen kotiin!
No, ehdimme jopa yhden päivän hengähtää uuden kodin kaaoksen keskellä ja saada muutaman tavaran kaappiin, kun seuraavana päivänä Termiitin tarhasta soitettiin: poika oksentaa kuin putous. Mies singahti töistä hakemaan, ja koko automatka meni hyvin, Termiitti vakuutteli kysellessä: "Ei oo paha olo", kunnes vihoviimeisessä risteyksessä yhtäkkiä puhalsi oikein kunnolla.
No, nyt Mieskin sitten tietää, että oksutautiselle lapselle laitetaan vati/ämpäri suoraan naaman eteen syliin, jottei mene ohi, sillä lapsilla ei ole vielä minkään valtakunnan kykyä ennakoida milloin oksu tulee. Auton lattialla olleeseen vatiin meni ehkä vähän, muutoin sitten pestiinkin saman tien Termiitin toppahaalari, korokeistuimen päällinen, auton lattiaverhoilua, auton penkki ja niin edelleen...
Termiitti reppana hehkui kuumeessa sen päivän, eikä vesitilkkakaan meinannut pysyä sisällä. Harvoin tuota villikkoa näkee niin hievahtamatta ja hiljaa paikallaan. Onneksi tauti oli luokkaa pikaversio, ja pääsimme jälleen kaikki elävien kirjoihin loppuviikosta.
Nyt on sitten uudet maisemat, joskin muuttokaaoksen purkaminen on saanut huolella väistyä kun oksutauti iski parhaalla mahdollisella hetkellä. Paljon pyörii vielä nurkissa säkkejä ja muuttolaatikkopusseja. Joulupäivän jälkeen en ollut koskenut lankoihin lainkaan, enkä välillä edes tiennyt missä ne olivat. Eilen en enää kestänyt, vaan etsin lankasäkit.
Niin, langat veivät siis kaksi jätesäkillistä sekä 70l muovilaatikon. Toisaalla vihjailtiin, että piakkoin alkaisi taas Lankahamsteri-kuukausi. Kyllä, mukana ollaan, todellakin! Eipä lopu materiaali kesken. Paitsi että tuo varasto pitäisi uskaltaa punnita. Hui.
Nyt vihdoin pääsi neule puikoille, ja mieli rauhoittui. Teen uusia isompia tuplakerroslapasia Piiperoiselle. Mokoma on taas kehdannut kasvaa, ja edelliset alkavat olla pienet. Hmph. Saan uhrattua ehkä 50g lankaa noihin, voi mikä saavutus. Tätä menoa lankavarastoni riittää noin vuoteen 2038 asti. Apuva.
Ugh. Seuraava pukahdus, kun on taas jotakin neulottua näytettävänä. Yllä kuvattujen tapahtumien jälkeen en uskalla luvata enää yhtään mitään siitä, meneekö siihen tällä kertaa päivä vai viikko vai kuukausi...
Nukkapalloperhe änki ja tunki raivopäisesti kotia pakettiin joulunalusviikolla. Onneksi mikään aika ei ole tarpeeksi kun pikkulapsiperhe muuttopakkaa. Etenkin, kun viisivuotias juoksuttaa kaiken aikaa jotakin tarviten, ja yksivuotias purkaa ja levittää kaiken mitä juuri on ehditty kasata tai pakata, ja kaivelee esiin ilmestyneitä tavaroita, joihin ei suinkaan saisi koskea. Hermoista oli jäljellä pian enää riekaleita.
Ja se sama ihmetys nousi mieleen kuin niin monella muullakin tässä kohtaa: Miten voi yhdessä muutaman ihmisen asunnossa olla niin paljon roinaa, ja etenkin kaikenlaista ajelehtivaa Sälää! Tällainen Sälä on luonteeltaan pientä tai vähän suurempaa tavaraa, jonka sijoituspaikkaa ei millään keksi, saati sitä, mihin se olisi järkevää luokitella pakkaamisen kannalta. Poiskaan ei voi heittää, koska tavaraa joko tarvitaan vähän väliä, se on jokin kerran viidessä vuodessa tarvittava välttämätön varaosa, taikka se on muuten sellainen jota käytetään takuullavieläjoskusjoohan!
Aattoaamuna startattiin hässäkän keskeltä pois joulunviettoon. Ajeltiin vanhan sukutilan tunnelmallisiin maisemiin Kymenlaaksoon, ja vaikkei lunta ollutkaan, oli ihanaa. Hiljenneen maatilan eloisaksi muuttuneessa päärakennuksessa tuoksui kuusi ison salin nurkassa, ja äitini, veljeni ja hänen vaimonsa olivat laittaneet jouluruuat viimeisen päälle. Yhdessä päätimme tänä vuonna jättää tipattoman joulupöydän perinteen vihdoin pois, ja olutta ja viiniä kulutimme mukavasti. Sillä taisi olla osuutta siihen, että me "lapset" sitten hoilasimme iloisena sekakuorona riemukkaasti joululauluja myöhemmin illalla - veljieni kiistellessä kumpi säestää kitaralla.
Ja sain kuin sainkin neuleita tehtyä joululahjoiksi. Silviasta konepitsineulottu huivi oli veljen vaimon lahja, ja veljelle neuloin tummanvihreästä moniraita-seiskaveikasta perusvillasukat. Kesken ne vielä lahjojen jaon aikaan olivat, mutta toista sovitti siinä ja koko todettiin täydelliseksi, ja yöllä neuloin toisenkin loppuun. Parempi myöhään kuin aikaisin, eikös näin?
Tapaninpäivänä lähdettiin, ja koukattiin koipallon luona ahtamassa lisää mainiota jouluruokaa, kiitoksia! Kotona odotti kaaos ja kiireinen pakkaaminen. Appi ja anoppi tulivat avuksi keskiviikkona, toivat kaapin täyteen ruokaa, ja anoppi tiskasi ehkä keskikokoisen himalajan verran astioita. Täytyypä taas kehua, että on se sitten mainio persoona tuo anoppi, mulla on käynyt tuuri kun ei ole perinteisiä anoppituskia valitella!
Torstaiaamuna kolmen tunnin unien jälkeen herätys, ja tunnin sisällä oksentelivat sekä Mies että Piiperoinen. Epätoivoisen pakkaamisen keskellä se oli jokseenkin vähällä lannistaa rohkeuden multakin. Muuttoauto saapui hetken päästä ajallaan aamukahdeksalta, ja voi vain kehua Kuljetus Reeniä: varsin rivakasti hoitui, ja hyvää palvelua saimme! Veivät mööpelit ja nyssäkät paikoilleen, jos vähänkin oli merkitty mihin niiden oli määrä tulla, ja lisäohjeitakin kävivät vähän väliä kyselemässä, jotta mihinkäs tuo sohva laitetaan ym. Pesutorninkin meinasivat mokomat asentaa paikoilleen, kunnes sanoin että olkaasnythei, ei ole edes vatupassia vaaittamiseen vielä...
Suurin murheenkryyni oli edellisen asunnon siivoaminen, yksivuotiaan kanssa ei ihmeisiin pysty. Lauantain aamuyönä aloitin itse oksentelun, ja kävinkin sitten hieman rajummin taudin läpi. Sunnuntai-iltanakaan en pystynyt vielä juuri mihinkään, samoin maanantai meni hoiperrellessa. Neljäntenä päivänä vasta elämä voitti kunnolla.
Vuoden ensimmäisenä päivänä saimme vihdoin edes jotenkin siivottua riittävästi edellistä asuntoa, ja jätimme se lopullisesti taaksemme ja veimme avaimen pois. Vilkutimme talolle hyvästit ja virnimme, että me emme tule tänne enää KOSKAAN, hähä! Niin ihanaa oli päästä isompaan, ja kerrostalosta pois uuteen kotiin!
No, ehdimme jopa yhden päivän hengähtää uuden kodin kaaoksen keskellä ja saada muutaman tavaran kaappiin, kun seuraavana päivänä Termiitin tarhasta soitettiin: poika oksentaa kuin putous. Mies singahti töistä hakemaan, ja koko automatka meni hyvin, Termiitti vakuutteli kysellessä: "Ei oo paha olo", kunnes vihoviimeisessä risteyksessä yhtäkkiä puhalsi oikein kunnolla.
No, nyt Mieskin sitten tietää, että oksutautiselle lapselle laitetaan vati/ämpäri suoraan naaman eteen syliin, jottei mene ohi, sillä lapsilla ei ole vielä minkään valtakunnan kykyä ennakoida milloin oksu tulee. Auton lattialla olleeseen vatiin meni ehkä vähän, muutoin sitten pestiinkin saman tien Termiitin toppahaalari, korokeistuimen päällinen, auton lattiaverhoilua, auton penkki ja niin edelleen...
Termiitti reppana hehkui kuumeessa sen päivän, eikä vesitilkkakaan meinannut pysyä sisällä. Harvoin tuota villikkoa näkee niin hievahtamatta ja hiljaa paikallaan. Onneksi tauti oli luokkaa pikaversio, ja pääsimme jälleen kaikki elävien kirjoihin loppuviikosta.
Nyt on sitten uudet maisemat, joskin muuttokaaoksen purkaminen on saanut huolella väistyä kun oksutauti iski parhaalla mahdollisella hetkellä. Paljon pyörii vielä nurkissa säkkejä ja muuttolaatikkopusseja. Joulupäivän jälkeen en ollut koskenut lankoihin lainkaan, enkä välillä edes tiennyt missä ne olivat. Eilen en enää kestänyt, vaan etsin lankasäkit.
Niin, langat veivät siis kaksi jätesäkillistä sekä 70l muovilaatikon. Toisaalla vihjailtiin, että piakkoin alkaisi taas Lankahamsteri-kuukausi. Kyllä, mukana ollaan, todellakin! Eipä lopu materiaali kesken. Paitsi että tuo varasto pitäisi uskaltaa punnita. Hui.
Nyt vihdoin pääsi neule puikoille, ja mieli rauhoittui. Teen uusia isompia tuplakerroslapasia Piiperoiselle. Mokoma on taas kehdannut kasvaa, ja edelliset alkavat olla pienet. Hmph. Saan uhrattua ehkä 50g lankaa noihin, voi mikä saavutus. Tätä menoa lankavarastoni riittää noin vuoteen 2038 asti. Apuva.
Ugh. Seuraava pukahdus, kun on taas jotakin neulottua näytettävänä. Yllä kuvattujen tapahtumien jälkeen en uskalla luvata enää yhtään mitään siitä, meneekö siihen tällä kertaa päivä vai viikko vai kuukausi...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
