30 maaliskuuta, 2006

Kirpulle vaippa


Niin, tässäkin perheessä harjoitetaan ekologista ja edullista kestovaippailua. Ostolinjalla on oltu tähän saakka, koska olen ollut siinä uskossa että Joku Muu olisi osannut suunnitella ja valmistaa Juuri Minun Lapselleni istuvan ja sopivan kestovaipan, eikä se silti maksaisi hunajaa, ja toisekseen olen tosi tumpelo ompelija. Aika asettelua se on silti ollut noiden ostoversioiden kanssa, kun tämä kirppuneiti on tuommoinen pyllevä ja reitevä, vaikka samalla vyötärö ja massu ovat aika hoikat. Suurin osa kestovaipoista tuntuu olevan malliltaan juuri päinvastaisella tavalla pulleutta (tai ei ollenkaan) keränneille.

Piirtelin itse kaavan, mittoihin katsoin suuntaa M-koon Fuzzi Bunzista, joka on Kirpulle kokolailla sopiva juuri nyt, ja tein nettitutun lahjoittamista tarpeettomista jämäkangastilkuista mahdollisimman lähelle osuvan koekappaleen. Kaava onnistui täydellisehkösti (ai laav suomenkieli). Se istuu Kirpulle tosi hyvin. Kaavaa täytyy vain suurentaa jotta siinä on kasvunvaraa.

Kuminauhojen kanssa tyrin ensin, laitoin nimittäin framilonia saumanvaroihin. Sen jousto oli liian "lyhyt", pidemmälle venyttäessä tuli liian tiukkaa jo. Tarvittiin pehmeämmin joustavaa systeemiä, ja päädyin ihan tavalliseen 5 mm kumppariin. Kolmiaskelsiksakkia on muuten karseaa ratkoa pul-kankaasta ja fleecestä, kokeilkaa vaikka. 5mm kumpparin kanssa jousto oli oikein bueno, eikun koepissimään, jonka tehtävän jätin toki vauvalle.

Ja minäkö muka hurahdin: tilasin Myllymuksuilta giganttiset määrät kankaita ja tarvikkeita ja meinaan ompelustella amatöörintaidoillani sarjatuotantona lisää tämmöisiä. Voih, olisipa saumuri, niin voisi ommella ne imuosat myös sukkelasti.

Neiti vuotaa tuolla lattialla (puklaa ahkerasti), sääli ettei tuon yläpään vuotoihin voi laittaa samanlaista jätteenkeräyslaitosta kuin peräpäähän vaipan muodossa. No, onneksi meillä on kiltti ja ahkera Bosch-pyykkäri joka pyörittelee pikkuvaatteita puhtaiksi päivittäin, ja iki-ihana kuivausrumpu (ja se siitä ekologisuudesta), ettei tarvitse kotona kävellä notkolleen lastattuja pyykinkuivaustelineitä väistellen ;)

23 maaliskuuta, 2006

Kohtasin voittajani

(Blogger ja etenkin kuvanlisäys jumittavat huolella, joten en saanut oikeaa
versiota kuvasta ladattua enää kun huomasin ladanneeni tän kääntämättömän)


Jopas hämmentää. Sain tehtyä fifi2:n valmiiksi, ja ajattelin että jos mie nyt tuommoisen jaksan vääntää ja muutenkin pitsineuleista selviän, niin miepä teen erääksi viiskymppislahjaksi mohairista pashminan kaltaisen ison huivin. Etsiskelin kauneimman pitsineulekuvion jonka netistä ilmaisohjeena löysin. Ihastuin Berrocon Michaelaan ja aloin väkertää.

Tuli tenkkapoo. Ohje on englanninkielinen, enkä ole ikinä aiemmin neulonut vieraan kielisestä ohjeesta. Äkkiäkös lyhenteet painuivat päähän ja aloin väkertää villalangasta mallitilkkua. Pitsineule on kuitenkin 16 kerroksen mallikerta, siitä ei ole ruutupiirrosta, ja muutama nurja kerroskin on sellainen, että täytyy tehdä oikeassa kohdassa tietty yhteenneulomiskavennus nimenomaan takareunoista ja oikeaan suuntaan...

En ymmärrä mikä ongelma ihmisillä ulkomailla on ruutupiirrosten kanssa, kirjoitetun ohjeen sekavia rivejä on todella työlästä seurata. Etenkin, kun työn lankana on musta mohairlanka, minulla huonontunut lähinäkö (ja ne prillit auttaa tehokkaasti tuolla pöytälaatikossa!) ja vauva keskeyttää puolen kerroksen välein.

Lopulta olin kolmannen kerran päässyt kolmen sentin kohdalle mallikerran kanssa, ja olin jälleen aivan sekaisin missä mennään, ja neulonut kiljoona virhettä siihen, joista en edes tiennyt missä ne olivat tulleet. Täytin kanssa-asujieni kanssa yhteistä äänitilaa happamanhajuisilla perkelöinneillä ja luovutin. Minä, joka keskimäärin suoriudun mistä tahansa kun vain tarpeeksi hyvä ohje on.

Löytyi se helpomminkin seurattava ja yhtä siedettävän kaunis pitsikuvio nimeltään Cherry Leaf Scarf, jossa oli lisäksi ruutupiirros, ja siitäpä sitten tekemään. Nyt ollaan taas kolmen sentin kohdalla ja toistaiseksi silmukkamäärä ja pitsineule ovat aivan kohdallaan (*koputtaa bambupuikon puuta*).

Mistähän vaan saisi tarpeeksi paksun puikon jossa kärki on tarpeeksi terävä mohairin ohuen sydänlangan poimimiseen?? Olen ihka ensimmäistä kertaa neulomassa mohairia, ja totesin että olen säästynyt paljolta kun en aiemmin ole tuommoiseen pörhömörhöön koskenut. Se on vaikeaa, kamalaa, liukasta, hankalaa, inhottavaa ja ahdistavaa neuloa. Ei enää ikinä tätä, jos tämän tekeleen saan valmiiksi. Olen luvannut ottaa tästä työvoiton. Mutta sitten vaikka rituaalimurhaan jäännöslangat, ja se minun mohair-urastani. Hyi. Yök.

Murheenkryyni.

Asiasta aasinkorvaan. Uusi Kesä-Novita tuli tänään, lääh. Siinä oli monen monta tosi kaunista ja ajateltua mallia, eikä hirveästi omituisia efektilankarättejä joita ei kukaan todellisuudessa pidä (vai pitääkö?). Moni lanka oli tuttu peruslanka, ja värit oli enimmäkseen mietitty. EI ollut lehti täynnä jotain siten sun täten riemunkirjavasta tikapuulangasta superhelposti neulottua, vaan neuleita, asusteita, päälle puettavia kauniita vaatteita. Novita on jälleen vanha kunnon Novita. Kävin tekemässä tilauksen, jotta saan jokaisen numeron kotiin kannettuna. Tuosta maksaa mielellään sen 6e per lehti.

Sen sijaan Suuri Käsityö -lehti on mennyt tasoltaan alaspäin viime vuosien aikana. Kaapissa pölyttyy ehkä seitsemän vuoden vuosikerrat, ja täytyy kyllä valitettavasti sanoa että aika turha se nykyisin on. Kovin halvalla tehdyn oloisia ja hätäisiä ohjeita, malleja joista ei tiedä kenelle ne oikein on suunniteltu, vanhojen ja ulkomaisten ohjeiden kopiointia ja kierrätystä, sekä omituisia vauvanvaate- tai -tarvikeohjeita. Surullisen kuuluisa, jopa vaarallinen tuttipussi nyt viimeisimpänä.

Herää kysymys, onko moisten ohjeiden suunnittelijalla koskaan ollut vauvaa, tai ovatko he edes koskaan nähneet sellaista? Mitä liikkuu suunnittelijan päässä, jos hän kertoo ettei vauva halua maata hiljaisuudessa sängyssään huoneessaan, hän tarvitsee sinne liikettä, väriä ja valoja? Kuinka monta vuosikymmentä sitten vauvoja on hereillä ollessaan vain makuutettu sängyssään? Monta kertaa olen pudistellut päätäni lehden ohjeita lukiessani.

Suuren Käsityön neuleohjeet ovat myös aika masentavia. Ne on usein ostettu suoraan Rowanilta tai muulta ulkomaiselta neulesuunnittelufirmalta, vaikka kyseiset ohjeet ovat saatavilla Suomeenkin helposti. Toinen vaihtoehto yleensä on, että ohjeet ovat kirkuvan värisiä omituisia laatikko- tai paksulankaneuleita jollaisessa ei kehtaisi ovesta ulos mennä, tai korjaanpa, että minä en kehtaisi.

Olen enemmän neuloja kuin ompelija, eikä Suuri Käsityö anna enää oikein mitään. Tänään Novitan tultua päätin, että SK:n tilaus loppuu maksetun jakson loppuun. Jos tarvitsen lehden, jossa on sekä neuleita että ompelua, SK:lle on olemassa erittäin hyvä kotimainen vaihtoehto: Moda.

13 maaliskuuta, 2006

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan


Tulipa neulottua loppuun äsken todellinen ikuisuusprojekti. Mies kaipaili villasukkia. Muistin eräät jotka aikanaan aloitin joskus varmaan viime vuosituhannen puolella, ainakaan Termiittiä ei silloin ollut eli ehkä viitisen vuotta sitten. Ovat lojuneet lankalaatikon jossakin nurkassa koskematta kauan, kun toisesta oli kärki tekemättä ja lankaa niin vähän etten ollut varma riittääkö se. Turhautti niin että jätin kesken. Nyt kokeilin, ja se riitti kyllä tarkemmin kuin tarkasti: 12cm häntä jäi jolla sain pääteltyä :)) Malli on perussukka vahvennetulla kantapäällä ja parilla raidalla, lanka Novita Nalle, josta ei noita sävyjäkään ole vuosiin ollut enää saatavilla...

Oli tuo Mieskin mielissään kun sukat tulivat pikatoimituksena, ja väritkin sointuvat. Uhkasi nukkua ne jalassa ensi yön...