23 maaliskuuta, 2006

Kohtasin voittajani

(Blogger ja etenkin kuvanlisäys jumittavat huolella, joten en saanut oikeaa
versiota kuvasta ladattua enää kun huomasin ladanneeni tän kääntämättömän)


Jopas hämmentää. Sain tehtyä fifi2:n valmiiksi, ja ajattelin että jos mie nyt tuommoisen jaksan vääntää ja muutenkin pitsineuleista selviän, niin miepä teen erääksi viiskymppislahjaksi mohairista pashminan kaltaisen ison huivin. Etsiskelin kauneimman pitsineulekuvion jonka netistä ilmaisohjeena löysin. Ihastuin Berrocon Michaelaan ja aloin väkertää.

Tuli tenkkapoo. Ohje on englanninkielinen, enkä ole ikinä aiemmin neulonut vieraan kielisestä ohjeesta. Äkkiäkös lyhenteet painuivat päähän ja aloin väkertää villalangasta mallitilkkua. Pitsineule on kuitenkin 16 kerroksen mallikerta, siitä ei ole ruutupiirrosta, ja muutama nurja kerroskin on sellainen, että täytyy tehdä oikeassa kohdassa tietty yhteenneulomiskavennus nimenomaan takareunoista ja oikeaan suuntaan...

En ymmärrä mikä ongelma ihmisillä ulkomailla on ruutupiirrosten kanssa, kirjoitetun ohjeen sekavia rivejä on todella työlästä seurata. Etenkin, kun työn lankana on musta mohairlanka, minulla huonontunut lähinäkö (ja ne prillit auttaa tehokkaasti tuolla pöytälaatikossa!) ja vauva keskeyttää puolen kerroksen välein.

Lopulta olin kolmannen kerran päässyt kolmen sentin kohdalle mallikerran kanssa, ja olin jälleen aivan sekaisin missä mennään, ja neulonut kiljoona virhettä siihen, joista en edes tiennyt missä ne olivat tulleet. Täytin kanssa-asujieni kanssa yhteistä äänitilaa happamanhajuisilla perkelöinneillä ja luovutin. Minä, joka keskimäärin suoriudun mistä tahansa kun vain tarpeeksi hyvä ohje on.

Löytyi se helpomminkin seurattava ja yhtä siedettävän kaunis pitsikuvio nimeltään Cherry Leaf Scarf, jossa oli lisäksi ruutupiirros, ja siitäpä sitten tekemään. Nyt ollaan taas kolmen sentin kohdalla ja toistaiseksi silmukkamäärä ja pitsineule ovat aivan kohdallaan (*koputtaa bambupuikon puuta*).

Mistähän vaan saisi tarpeeksi paksun puikon jossa kärki on tarpeeksi terävä mohairin ohuen sydänlangan poimimiseen?? Olen ihka ensimmäistä kertaa neulomassa mohairia, ja totesin että olen säästynyt paljolta kun en aiemmin ole tuommoiseen pörhömörhöön koskenut. Se on vaikeaa, kamalaa, liukasta, hankalaa, inhottavaa ja ahdistavaa neuloa. Ei enää ikinä tätä, jos tämän tekeleen saan valmiiksi. Olen luvannut ottaa tästä työvoiton. Mutta sitten vaikka rituaalimurhaan jäännöslangat, ja se minun mohair-urastani. Hyi. Yök.

Murheenkryyni.

Asiasta aasinkorvaan. Uusi Kesä-Novita tuli tänään, lääh. Siinä oli monen monta tosi kaunista ja ajateltua mallia, eikä hirveästi omituisia efektilankarättejä joita ei kukaan todellisuudessa pidä (vai pitääkö?). Moni lanka oli tuttu peruslanka, ja värit oli enimmäkseen mietitty. EI ollut lehti täynnä jotain siten sun täten riemunkirjavasta tikapuulangasta superhelposti neulottua, vaan neuleita, asusteita, päälle puettavia kauniita vaatteita. Novita on jälleen vanha kunnon Novita. Kävin tekemässä tilauksen, jotta saan jokaisen numeron kotiin kannettuna. Tuosta maksaa mielellään sen 6e per lehti.

Sen sijaan Suuri Käsityö -lehti on mennyt tasoltaan alaspäin viime vuosien aikana. Kaapissa pölyttyy ehkä seitsemän vuoden vuosikerrat, ja täytyy kyllä valitettavasti sanoa että aika turha se nykyisin on. Kovin halvalla tehdyn oloisia ja hätäisiä ohjeita, malleja joista ei tiedä kenelle ne oikein on suunniteltu, vanhojen ja ulkomaisten ohjeiden kopiointia ja kierrätystä, sekä omituisia vauvanvaate- tai -tarvikeohjeita. Surullisen kuuluisa, jopa vaarallinen tuttipussi nyt viimeisimpänä.

Herää kysymys, onko moisten ohjeiden suunnittelijalla koskaan ollut vauvaa, tai ovatko he edes koskaan nähneet sellaista? Mitä liikkuu suunnittelijan päässä, jos hän kertoo ettei vauva halua maata hiljaisuudessa sängyssään huoneessaan, hän tarvitsee sinne liikettä, väriä ja valoja? Kuinka monta vuosikymmentä sitten vauvoja on hereillä ollessaan vain makuutettu sängyssään? Monta kertaa olen pudistellut päätäni lehden ohjeita lukiessani.

Suuren Käsityön neuleohjeet ovat myös aika masentavia. Ne on usein ostettu suoraan Rowanilta tai muulta ulkomaiselta neulesuunnittelufirmalta, vaikka kyseiset ohjeet ovat saatavilla Suomeenkin helposti. Toinen vaihtoehto yleensä on, että ohjeet ovat kirkuvan värisiä omituisia laatikko- tai paksulankaneuleita jollaisessa ei kehtaisi ovesta ulos mennä, tai korjaanpa, että minä en kehtaisi.

Olen enemmän neuloja kuin ompelija, eikä Suuri Käsityö anna enää oikein mitään. Tänään Novitan tultua päätin, että SK:n tilaus loppuu maksetun jakson loppuun. Jos tarvitsen lehden, jossa on sekä neuleita että ompelua, SK:lle on olemassa erittäin hyvä kotimainen vaihtoehto: Moda.

1 kommentti:

Marja kirjoitti...

Vinkkinä jostain blogista napaten; tee itse ruutumalli lontoonmurteella olevista ohjeista ja alkaa onnistua neulominen paremmin - niin minä teen nykyään :-)