Neuletapailua ja saatuja ihanuuksia

Keskiviikon neuletapaamisessa Campissa oli hauskaa, kiitos läsnäolijoille. Meitä oli monta ja remakka aika valtava, kun kaivelimme arkistojen aarteita vanhoista käsityölehdistä. Kaikkea sitä onkin kehdattu neulottavaksi ehdottaa viattomille käsityöharrastajille. Kutimet kädessä kälättävä seurue keräsi paljon katseita ohikulkijoilta, ylpeänä tuli tuijotettua takaisin.

Samassa tilaisuudessa sain zeskan taiteilemat mainiot vauvanvaatteet, mitäpä voisi nörtti enemmän toivoa kuin suloisia käsintehtyjä nörttiaiheisia paitoja pikku piiperoiselle:



Input-paidan selkäpuolella on toki teksti Output ja nuoli alaspäin... Jälkimmäisessä kuvassa piiperoisen ensimmäinen nukke. Nukesta ja sen hyvää tekevästä vaikutuksesta lisää täältä, kiitos akka-70! Veera on ollut onnessaan nukestaan, se oli kyllä täysosuma!

Mies täyttää vuosia tänään. Meni mokoma möläyttämään että semmoinen mp3-soitin ois kyllä kiva. Vain parasta parhaalle, kävin hakemassa toiveiden täyttymyksen murulleni, eli Applen 60-gigaisen iPodin, tietenkin mustan. Innostuin hieman paketoidessani - kuinka sopiikaan isolle ilkeälle blackmetal-korstolle, että musta tekniikkalelu on paketoitu vaaleanpunaiseen Disney Princess -lahjapaperiin ja koristettu pakkaus ylen hempeästi muutenkin...



Sankari oli mielissään ja puuhaa riittikin sitten aamuyöhön saakka uutta lelua opiskellessa. Hyrinä kuului kilometrin päähän.

Ahkerointia ja syntskät

Diipadaapa. Eilen ja tänään oon saanu aikaseks. Vihdoin viimein. Ompelin muutaman vaipan valmiiksi, vaippaimut niin ikään ompeluiden osalta valmiit. Reunat pitää vielä siistiä saksilla, minä kun en vieläkään ole saanut hankittua sitä saumuria, joka olis näissä jutuissa kyllä pelastus. Korjasin Termiitin verkkareita ja laitoin liehuvalahkeisiin collegehousuihin kumpparit lahkeensuihin. Ynnä muuta. Ompelukone on jyrrännyt niin että kohta siitä varmaan tulee ulos se savu jolla se toimii.

Kattokaa nyt. Miten niin miehet ja pojat kuluttaa vaatteita? Ei ole niinkään monta vuotta vanhat nuo miehen camohousut, ja jo on taskunsulkijatarrat muussina. Ne valehtelematta murenivat käsiin niin että lähtivät repimällä irti. Auliisti ompelin uudet, kun housut muutoin ovat ehjät ja mainiot. Kyllä tuo suomen armeija tuntuu tietävän mitä pojilleen tarjoaa, on VPU osannut tehdä mainiot pöksyt. Mitä nuo tarrat nyt voisivat olla vähän harkitumpaa laatua...

Tuossa nyt komeilee uudet legendaarisissa M91-kurkkusalaateissa. Mies oli ylen onnellinen tästä.

Jaa niin, siitä on tasan vuosi kun tähän blogiin ensimmäisen kerran pulautin jotakin. Synttärikaakkua ja semmosta hulabaloota, s'il vous plaît.

Vaipap-pap-paa

Tommottis. Kiirettä pitää, joten vain tarpeellisia ehtii tekemään, elikkä vaipattimia vauvalle edellisten jäätyä pieniksi, ja itelle kans suojia. Jämäpaloista näperrettyinä neljä pikkusidettä jotakuinkin samaan malliin kuin IguNellyn pienin, sisällä kerros froteeta ja kerros flanellia. Vaipasta tein tuon testiversion tylsimmistä väreistä mitä matskuja löytyi. Kaava on itse piirrelty taas kerran. Kovin poikavärinen tuli, mutta uskottehan kanssani, ettei tyttäreni kasva kieroon tummansinisessä vaipassa...? Ja voi tätä päivän pähkinää, teenkö tuohon vielä kujat jalantien kumppareille vai en?