Ikäänkuin ei riittäisi, että räkätauti kaatoi tämän perheen useana päivänä, niin viikko sitten tilkkuyön aikana iski mahatauti. Ensin vauva, sitten minä, sitten esikoinen ja nyt potee mies. Kämppä on valehtelematta todella karmeassa kunnossa kun kenestäkään ei juuri ole ollut siivoajaksi, enkä ole neulonutkaan viikkoon. Kauhea rappiotila. Koettiin jopa hetkiä, joina olin niin veto pois etten jaksanut edes neuloa, vaikka katsoin telkkaria. Olen vieläkin hieman järkyttynyt.
Sormet syyhysi niin kovin eilen illalla, että oli pakko ottaa oikein rautaisannos neuleluksusta. Ylellisen ihanainen Bebbie Bliss Alpaca&Silk pääsi Addin bambupuikoille ja aloitin Polysemia-kämmekkäiden neulomisen. Itselleni!! Myöhemmin Mies kysyi, mitä oikein neulon. Kerroin neulovani kämmekkäitä. Sain toki selittää samaan hengenvetoon, mitä ko. pukineet ovat. Mies kuunteli kiltisti selityksen ja risti tekeleet kännykkäiksi.
Tänään kävin raahaamassa lähi-Siwasta mahatautiselle Miehelle mustikkakeittoa ja muuta elvyttävää. On se nyt kumma kun ei lähikaupastakaan pääse kotiin ilman lankaa! Siellä nökötti hyllyssä niin mainioissa väreissä (petroli ja tumma khaki) moniraita-seiskaveikkaa, että pari muhkeaa keränpumpulaa ihan vaan huomaamatta kierähti koriin. Miehen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun viattoman päivittäistavarakauppakassin päällimmäisenä pilkotti lankakerä.
Äsken sitten törmäsin blogeja lukiessani Marin ideoimaan Langattomaan Lokakuuhun. Tarvitseeko enempää sanoakaan, osallistuin oitis. Joku roti tähänkin touhuun. Eri asia, selviänkö kokonaisen kuukauden ostamatta lankaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti