28 lokakuuta, 2006

Paikkoja varpaille

Mihis ne varpaat laitetaankaan, jollei sukkiin. Nämä Piiperoisen polvisukat tein ensimmäisenä tiimalasikantapää-harjoitelmana. Noin pienissä sukissa ton Opalin langan raitarytmi on vähintäänkin ööh... näyttävä ja erikoinen, vai mitä ne eufemismit karseelle nyt olikaan...


Vauvansukissa kuuluu olla polvimittaset varret, että olis ees jotain toivoa saada sukat pysymään jaloissa yli kaksi minuuttia. Piiperoinen keskimäärin selviää alta kahdessa minuutissa paljasjalkaiseksi, kun osaa jo kaksin käsin kiskoa sukat irti, ja lähtivätpä neidiltä omin voimin housutkin tässä jonakin iltana. Vaatteiden päälle pukeminen on suuri henkilökohtainen loukkaus, ainakin metelistä ja vastaantappelusta päätellen. Toivottavasti tämä ei ennusta pimun tulevaa ammattia.


Tässä sitten ne ihanaiset, vaihteeksi ylellisyyttä itselle. SNY:n lähettämä Regia Bamboo Color muotoutui öisiä särkyjä lievittäviksi unisukiksi (typosin ensin suksiksi, muttei mulla sentään niin iso jalka ole että erehtyisi...?). Tuo väri on pirteä ja energinen, vaikkei kuvassa toistukaan kunnolla. Oli ilo neuloa näitä, tuli oikein hyvälle tuulelle kun noita pieniä väripätkiä seuraili. Eikä tule liian levotonta pintaa, harvinaista pätkärääkätylle langalle, niistä kun monet on kivan näköisiä ainoastaan kerällä!

Kärjestä "kasi"aloitetut Ullan ohjeen mukaan, tiimalasikantapää, muuten silkkaa sileää mutta edessä melkein etupuikkojen reunoihin asti kierrettyä 1o1n-joustinta. Viime yönä valmistuivat ja laitoin heti yöksi jalkaan. Lanka ei kutita, ja on pehmoista ja lämpöistä, samalla jotenkin hengittävän vilpoista. Aamulla heräsin siihen, että joku nyhti varpaasta. Termiitti kiskoi multa sukkaa jalasta: "Äiti ei sukat jalassa nukuta." No, sain pitää sukkani kuitenkin. Kiiiiiitos SNY ihanasta langasta!

Kuvakulma voi olla omituinen, mutta mulla on viimeiset 27 vuotta ollut ongelmia istua istuimilla normaalisti. Jalat täytyy saada nostettua sohvalle kans ja istua risti-istunnassa, tai millon mitenkin, taikka sit istun selkänojalla tai käsinojalla tai mieluummin vaikka lattialla. Mut että peffa penkissä ja selkä selkänojassa ja jalat lattialla, eiei. En mä osaa, ei sellaisessa asennossa voi olla. Ainakaan minuuttia kauempaa. Kyllä, minä olin se, joka ylioppilaskirjoituksissa revin hermosi, kun kiemurtelin tuolillani kuin olis ollut muurahaisia pöksyissä, potkin kenkiäni lattialla ja vääntelehdin, ja vähän väliä pyysin valvojaa että pääsisi jaloittelemaan...

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanan näköiset bambusukat! Kiva että ovat mukavat päällä, täytyy harkita langan ostamista itsellenikin. Syysterveisiä, SNY

Taiska kirjoitti...

Bambusukat on kivat! Tuo ruskea raita noissa lapsen sukissa on kyllä vähän...hmm...no...omituinen valinta?

Puputsi kirjoitti...

Ihanan väriset noi sun unisukat... :p~

Vanilla kirjoitti...

Hienoja sukkia!
Meijän tiimarin leimasintyynyt olivat liian pieniä ostamalleni leimasimelle, mutta sain tänään oikean kokoisen askartelukaupasta.
Ja kyllä pohjanmaan murteella hiha taipuu hiaksi. :) Ja käet on taskussa (ei siis käki-lintu, vaan kädet). :D

neja kirjoitti...

Kauniita sukkia:)

tarjushka kirjoitti...

Tosi makeet sukat nuo bamboojutut!!
Olen itsekin suunnitellut tekeväni tuosta langasta kunhan saan ostettua sitä..vaikkapa messuilta viikonloppuna.
Nauratti niin kun luin sun istumisfobiasta =))
Mulla on kans tapana olla jotenkin muuten kuin "kunnolla" tuolissa vaikka sitten tekis käsitöitä tai muuta..
Osuin blogiisi ihan sattumalta ja täällähän oli kivaa !!
Tarjushka

Anonyymi kirjoitti...

Gehenna?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helvetti